Norja 2026; Nordland - uusia kulmia tutkiskelemassa

23.8. - 26.8.

Tällä etapilla tehtiin useampi retki, tässä näkymä Hatten:lta

Skalmodalista matka jatkui Norjan puolella tietä fv296 kohti Urkervatnetia, joka onkin varsin komea järvi! Kannustamme autonkuljettajani kanssa tutkiskelemaan varsinkin Norjan puolella näitä pieniä syrjäisempiä kyläteitä, voit löytää todellisia helmiä matkan varrelta. Kun karttoja tarpeeksi tutkiskelee voi löytää vaihtoehtoja varsinkin tylsille moottoriteille, tässä tapauksessa E6:lle...

Urkervatnetin rannalla on mukavia taukopaikkoja

Paitsi Ruotsissa niin myös Norjan puolella Helgelandin alueella on "erämaatie" eli Villmarksveien. Se kulkee upeiden vuoristo- ja luontoalueiden eli Børgefjellin kansallispuiston, Norjan toiseksi suurimman järven Røssvatnetin ja Okstindanin vuoriston, halki. Okstindanin vuoristossa sijaitsee Pohjois-Norjan korkein vuori Oksskolten (1916 m) ja aivan jäätikön kupeessa kenties DNT:n kuuluisin tunturimaja eli hytta - Rabothytta 1180 m metrin korkeudessa. Sinne teimme retken viime vuonna.

Norjassa on vaikea ajaa teitä, minkä varrelta EI löytyisi vesiputouksia

Hattfjelldalin kylässä on turisteille pieni infokeskus, samassa paikassa löytyy maksullinen "matkaparkki" missä mekin kävimme suihkussa. Tämä toimi CoMarina app:lla ja voit ostaa sieltä tarvitsemasi palvelun.

Villmarksveien kulkee siis näin... Ympyröitynä retkipaikat tällä reissulla, kävimme myös Susendalin kylässä 804 tietä pitkin Borgefjellin kansallispuiston porteilla, mutta maasto ei meitä siellä kovin viehättänyt. Yövyimme kyllä kivassa paikassa kanjonin reunalla olevalla levähdyspaikalla (näitähän Norjassa löytyy joka kylästä)

mutta aamulla ajoimme takaisin kohti pohjoista.

Viime vuoden reissulla kävimme Borgfjellin kansallispuistossa kuvassa näkyvän Simskarin reitin. Tässä kansallispuistossa on hyvin vähän merkittyjä reittejä ja

tuo Simskar on helpoin reitti käydä puiston sisällä.

Tie kulkee siis Granen, Hattfjelldalin ja Hemnesin kuntien läpi ja sillä on mittaa noin 140 km. Kiireisille automatkaajille tie ei missään tapauksessa sovi, se on kapea ja hidaskulkuinen, mutta maisemiltaan upea! Ajoimme eteläisen osan tiestä viime vuonna ja nyt pohjoisimman osan.

Hattfjelldal

on pieni kunta ja kuntakeskus Nordlandin läänissä. Nordland:han kuuluu vielä Pohjois-Norjaan, vaikka monet varsinkin suomalaiset matkailijat ajattelee pohjoista puhuessaan jotain Lofooteilta ylöspäin. Täältä olimme jo etukäteen löytäneet mukavan päiväretkikohteen...

(Visit Helgeland/Hatten (kannattaa muistaa, että Norjassa on valtavasti samannimisiä paikkoja, Hatten on yksi niistä ja google antaa todennäköisesti jonkun kuuluisamman Hattenin, mutta tuossa sinulle linkki tälle meidän "hatulle")

Hatten on 1128 metriä korkea "hatun" muotoinen vuori. Täällä ollaan saamelaisten alueella ja Visit Helgeland sivustolta mainittiin, että saamelaiset kutsuvat vuorta nimellä Aarpije eli jotenkin näin "seisoo ylhäisessä yksinäisyydessä". Reitti huipulle lähtee Hattfjelldalin kylästä noin 13 km itään, nousua runsaat 600 m ja matkaa noin 5 km. Edestakainen matka siis noin 10 km.

Huipulta on häikäisevät näkymät Røssvatnetille, Norjan toiseksi suurimmalle järvelle ja Okstindanin vuorille. Alueella ei ole muita merkittyjä reittejä ja maasto on avointa ja melko helppokulkuista. Toki nousua tulee ja lopussa vähän kiikkerämpää ja notkeutta vaativaakin osuutta. Koska oli sunnuntai ja kaunis sää niin liikkeellä oli pari muutakin päiväretkeilijää.

Huipulla Tutkimusmatkailija kohtasi yllättävän kulkijan.

 Jäi epäselväksi miten hän oli sorkkineen sinne päässyt

Helgeland

on eteläinen osa Nordlandin lääniä. Monille tuttu Helgelandin kuuluisa maisematie, yksi Norjan kansallisista maisemateistä kulkee rannikkoa myötäillen ja on ehdottomasti ajamisen arvoinen. En malta olla laittamatta taas kerran linkkiä mistä voit tutustua kansallisiin maisemateihin KLIK :)

Mutta alueelta löydät myös monenlaista muuta tutustumisen arvoista paikkaa, varsinkin tämä tällä reissullamme tutkailun kohteena oleva itäreuna on varmasti monelle vähemmän tunnettua. Vähemmän tunnettu tarkoittaa tietenkin myös vähemmän turisteja!

Helgeland on monelta osin kesyttämätöntä "myyttien ja legendojen, peikkojen ja jättiläisten maa" - näillä sanoilla sitä mainostetaan eikä syyttä! Tuhansia saaria, karua rannikkoa, syviä vuonoja, häikäisevän upeita liki autioita rantoja ja lukemattomia rosoisia teräväpiikkisiä vuoria, jotka nousee suoraan merestä. Alueelle asettuivat aikoinaan asumaan niin kalastajat, maanviljelijät, poronhoitajat, veneenrakentajat kuin haahkojenkin "vartijat". Vielä tänäkin päivänä voit tavata näitä kaikkia. Jos haahkojen vartijat kuulostaa eksoottiselta ja haluat tutustua lähemmin tähän elinkeinoon matkusta Vegan saarelle. Mekin kävimme siellä viime syksyn matkallamme.

Okstindan

Sisämaasta Helgelandin alueelta löydät Okstindanin natur- og kulturpark:in eli alueen mikä on saanut statuksensa erityisten luonto- ja kulttuuriarvojensa takia. Luontoa ja kulttuuria halutaan suojella täällä hyvästä syystä. Täältä löytyy mm. sotahistoriasta kertova "verinen tie" yli Korgsfjelletin, luolia, tuntureita ja Pohjois-Norjan korkein vuori Okstindan ja huikeat jäätiköt ja myös Norjan kuuluisin hytta eli tunturimaja Rabothytta aivan jäätikön juuresta.

KLIK

Oli sateinen päivä, vähän väliä tihuutteli enemmän tai vähemmän, mutta matkalla kohti Okstindania teimme pienen retken tunturin nimeltä Anders-Larsa fjellet huipulle

"668 metrin korkuinen Anders Larsa fjellet (tunturi) yllättää näkymillään! Huipulta avautuu upea rykelmä huippuja, vuoristomaisemia ja järviä. Simafjellet, Grønfjellet, Okstindan, Sørtuva, Skaret ja Kongsfjellet ulottuvat Bleikvatnetin varrelle ja päättyvät Litlbleikvatnetiin. Kjerringtindan sijaitsee etelässä ja loivenee kohti Vesterfjelletia. Brurskankenin pohjoispuolella kohoaa jyrkkä Lukttindan. Näet Hemnesfjelletin ja Vetenin, ja kaukana pohjoisessa voit hyvillä kiikareilla nähdä vilauksen itse Svartisenia!" Muuten onnistunut päiväretki, mutta huipulta ei juuri ollut näkymiä mihinkään suuntaan, mutta tulipahan käytyä kun tämän kohteen olin jo kotona valmiiksi katsonut.

Emme juurikaan suunnittele kovin tarkasti retkiämme emmekä reittiämme, mutta nämä alkupäivien kohteet oli jo etukäteen mietitty, joten emme antaneet sateisen sään vaikuttaa päätöksiimme vielä tässä vaiheessa. Joten seuraava kohteemme oli kaukana Okstindanin alueen sisällä E 12 tieltä lähtevä hyvin pieni tie. Aluksi sorapintainen, itseasiassa juuri uuden asfaltin katteeksi saanut, mutta pian se muuttui soratieksi. Tiellä ei tainnut olla edes numeroa, ainakaan mistään kartoista sitä emme löytäneet. Kuten niin monesti ennenkin tie vei useammalle padolle ja oli siksi edes olemassa. Ja tien päästä löytyy Okstindanin jäätikölle johtava reitti ja myös DNT:n Kjennvashytta.

Alussa tie on saanut ylleen aivan uuden asfalttipinnan ja aivan alussa on muutama "kesämökki", mutta nopeasti tie muuttuu sorapintaiseksi ja on koko matkaltaan hyvin kapea.

Myös jäätikkö näkyy, mutta kuvia saa parhaiten putkella

Tietä riittää noin 30 km verran. Matka kulkee myös yhden padon yli

eikä siinä kohtaa ole tiessä kaiteita...

Kävimme ensin katsomassa hyttaa. Meillä on DNT:n avain, joten harkinnassa oli yöpyä siellä, mutta jatkoimme matkaa vielä pari kilometriä missä oli iso asfaltoitu parkkipaikka infotauluineen. Tutkimusmatkailija lähti tihkusateessa taivaltamaan jäätikölle.

Matkaa sinne kertyy 5 km ja nousumetrejäkin ihan mukavasti 400 m, ihan kelpo päiväretki siis.

Löytyy myös pidempiä reittejä...

Näkymät Kjennvasshyttan saunalta, uimaankin olis päässyt, mutta vesi oli karannut melko kauas! Vesistöjä hallitsee siis kolme isoa patoa, kukin eri korkeudella

Retken jälkeen ajettiin takaisin hyttalle ja koska sieltä löytyi sellainen harvinaisuus kun SAUNA niin päätettiin maksa vain pelkkä saunamaksu ja ns. päiväkäynti ja ei kun saunan lämmitykseen! Maksu käy kätevästi UT:no sovelluksella, mutta tosiaan avain pitää olla. Ketään muuta ei paikalla ollut. Mutta - kun oltiin saatu saunottua ja isäntä vielä jäi viilentymään terassille niin paikalle pöllähti pikkubussillinen teinejä rinkkoineen. Olivat tulossa yöpymään ja seuraavana päivänä tekivät retken jäätikölle. Me ajoimme yöpymään sitten aivan tien perille ylimmälle padolle missä olikin aika huikeat maisemat ja melkein eksoottinen rauha ja hiljaisuus!

Tutkimusmatkailijan jäätikköretkeltä

Illaksi poutaantui ja hentoiset sumuverhot väistyivät ilta-auringon tieltä

Korgsfjellet

Aamulla matka jatkui ja Tutkimusmatkailija muisti, ettemme olleet ennen ajaneet tätä vuoristotietä, joten sinne siis...

...mutta ennen puuroa ja kahvia oli pakko käydä vähän kävelyllä tässä lähes aavemaisessa aamussa herkistymässä taas kerran tälle uskomattomalle Norjan luonnolle!

...kunnes sumu väistyi ja kirkasti tienoon

Korgsfjelletin tie (R50) on nimetty "veritieksi". Veritie rakennettiin toisen maailmansodan aikana osana Hitlerin pyrkimystä rakentaa tie koko Norjan halki. Jopa 640 jugoslavialaista sotavankia, nuoria miehiä ja poikia, kuoli Korgfjelletillä työskennellessään Saksan miehitysjoukoille kesäkuun 1942 ja toukokuun 1944 välisenä aikana. Tällä reissulla vain ajoimme tien ja jaloittelimme vähän, mutta täytyy ehdottomasti perehtyä tähän enemmän. Tie kulkee mukavasti ylängöllä ja maisematkin on hulppeat ja juuri täältä näkyy Okstindanin vuorten kainalossa olevat jäätiköt todella upeasti! Lisää tien historiasta ja vaiheista voit lukea esim. TÄÄLTÄ

Tutkimusmatkailija kävi myös pienellä lenkillä, löytyy useampikin reitti