Tässäpä kolmas eli viimeinen osa syyskesän kolmiviikkoiselta Norjan reissultamme! Näin tätä pimeässä marraskuussa kirjoittaessa eräänlainen vieno haikeus täyttää mielen kun muistelee tämänkertaisia retkipäiviä...

Ensimmäinen osa löytyy TÄSTÄ ja toinen TÄSTÄ

11.9. Historian havinaa

Aamu aukeni "siellä jossakin" sateisena ja sumuisena. Sääennuste Yr.no sivustolla oli luvannut rankkaakin sadetta. Varoituskartta hohkasi keltaista. Norjassa toimii varsin kattava säävaroituksiin keskittynyt palvelu Varsom.no mistä kannattaa juuri tällaisina päivinä kurkistella kaikkea mitä säähän liittyy. Kuten jo aikaisemmin kerrottu niin tämä 2023 kesä oli Etelä-Norjassa sään suhteen varsinkin edelliseen kesään verrattuna hyvin sateinen ja rankkasateet saivat aikaan suuriakin tuhoja. Näitä sääilmiöitä tuli tänä syyskuisena päivänä todistettua ihan omin silminkin.

Ihmettelimme kolmen viikon aikana maaseudulla näkemiämme lukuisia

vanhoja traktoreita, joilla ihmiset olivat "koristaneet" pihojansa...

Internetin ihmeellisestä maailmasta löysin täksi päiväksi meille tavallisuudesta poiketen tekemistä sisällä ja suuntasimme aamupäivän mittaan tutustumaan jäätikkömuseoon https://www.bremuseum.no/ joka sijaitsee Jostedalsbreenin kansallispuiston eteläpuolella Fjærland:ssa.

Matkan varrella olisi ollut lähellä tietä lyhyen kävelymatkan päässä jäätikkö, missä emme olleet aikaisemmin käyneet, vaikka aika montaa jäätikköä niin Norjassa kuin muualla päin maapalloa ollaankin käyty ihailemassa. Mutta, koska oli satanut jo pari päivää niin tien vierellä kulkeva joki oli aivan piri pintaan täynnä, se kuohui jo sen näköisenä, että tulvii ihan kohta, joten kävimme vain kääntymässä parkkipaikalla ja ajoimme lopulta sitten vain museolle. Kuulinkin sitten, että Melkevollin leirintäalue Oldevatnetilla oli jäänyt tulvan saartamaksi sillä tavalla, että tie sinne oli poikki.

Tien varrella näytti tältä!

Museossa oli mielenkiintoisia kertomuksia jäätikköjen synnystä

ja tietysti myös jäämies Ötzi (jäljennös)

...ja aivan ihana lyhytelokuva jäätiköistä upealla musiikilla höystettynä, suosittelen!

Illaksi löysimme puskaparkin lasketturinteeltä missä oli karavaanareille ihan osoitetut paikat ja vessatkin käytössä. Se oli eräänlainen matkaparkki missä pysäköiminen maksettiin sovelluksella. Hollantilainen matkailuautoilija vietti yönsä paikalla myös, muuten oli täydellisen hiljaista mitä nyt sade jatkui edelleen. Pieniä puroja oli jo muodostunut sinne tänne kun illansuussa kävimme hieman jaloittelemassa. Ja läheinen joki laskeutui valtavalla jopa pelottavalla pauhulla alas vuorilta.

12.9. Molden 1116 m summit

Aamu valkeni jo osin poutaisena, mutta raskas usvaverho lepäsi joka puolella kietoen jylhät maisemat vaippaansa. Teki mieli jaloitella, joten kun lähistöllä oli meille jo entuudestaan tuttu paikka, Molden niin päätettiin ajaa sinne ja tehdä pieni päiväretki huipulle.

Patikointi Moldenin (vuori) huipulle on ihan muutamia jyrkempiä kohtia lukuunottamatta melko helppo, toki retkeen kannattaa varata ihan koko päivä vaikka matkaa tuleekin vain noin 10 km edestakaisin jos käy huiputuksen lisäksi kurkkimassa Luster vuonolle avautuvia maisemia vähän joka suunnalta. Itse vuoren huippu sijaitsee hieman sivussa, joten jos haluaa nähdä paikan koko loistossaan kannattaa suunnata menosuunnassa oikealle kun huippu on vasemmalla. Ja käyskennellä ympäriinsä siellä ylhäällä, juoda päiväkahvit ja evästellä kivimajan suojassa, missä meidän käynneillä ei suinkaan ollut kovin lämmintä vaikka tälläkin kertaa aurinko tuli esiin ja sumu väisti mitä ylemmäksi kiipesimme. Olipa meillä todella hyvä tuuri! Enkä muistanutkaan edellisestä kerrasta miten täydellinen maisema sieltä aukeaakaan. Jos missään näillä suunnilla liikut kannattaa täällä ehdottomasti poiketa! Nousuakin tulee rapiat 500 m eli ihan kunnon lenkin saa aikaiseksi. Märkää oli ja mutaista, alhaalla on uusi hieno parkkipaikka vessoineen. Matkailuajoneuvoille on oma paikka missä käsittääkseni pystyi myös yöpymään.

Polun alussa on vähän kiperämpää nousua ja kivikkoa

13.9. Eidsbugarden ja DNT Fondsbu

Edellisenä iltana jo ajelimme hiljakseen kohti Jotunheimenin laitamia. Yövyimme varsin hiljaisen tien nro 252 varrella ihan tien vieressä levennyksellä. Aamulla yritimme ensin nousta meille entuudestaan tuntematonta tietä ylemmäksi, mutta se muuttui niin kapeaksi ja kun valtoimenaan ryskäävät joetkin piti ylittää sellaista siltaa pitkin, josta puuttui kaiteetkin niin en halunnut pidemmälle mennä ja palasimmekin takaisin ja ajettiin jo entuudestaan tuttuun tien päässä sijaitsevalle tunturimajalle DNT Fondsbu . Olimme tänne ajautuneet puolivahingossa neljä vuotta sitten ja silloin alueella oli satojen telttojen telttakylä - ja rokkifestarit eli Vinjerock. Ne pidetään täällä ilmeisesti joka kesä. Nyt oli huomattavan hiljaista.

Auto parkkiin maksulliselle parkkipaikalle, maksoimme vuorokauden maksun koska päätimme olla täällä myös yötä. Kävelimme kohti jäätikköä Mjölkevegen nimistä reittiä pitkin ja olipa kääntöpaikalta upea näköala kunhan vaan käveli riittävän pitkälle. Matkaa taitettiin n. 10 km ja kolmisen tuntia saatiin aikaa kahvitteluhetkineen kulumaan. Kuten niin muiltakin Turisföreningenin majoilta myös täältä lähti useita pidempiä ja myös lyhyempiä reittejä ympäristöön Jotunheimenin kansallispuistoon. Oli yllättävän lämmin päivä ja jano sammutettiin lenkin päätteeksi tunturimajan olusilla ja samalla varattiin paikat illalliskattaukseen. Suihkukaan ei maksanut mitään joten iltapäivälevon jälkeen olikin kiva suihkunraikkaana istahtaa juhlallisesti katetun ja kovin seremoniallisen illallisen ääreen. Meitä oli vain ehkä parikymmentä henkeä, mutta kaikki oli istutettu nimilappujen kera kahden pitkän pöydän ääreen. Meidän pöydässä oli lisäksemme amerikkalainen pariskunta ja kolme nuorta norjalaismiestä oppaansa kanssa. Siinä sitten yritettiin keskustella sivistyneesti englanniksi niitä näitä tunturi- ja vuorijuttuja!

Tunnelmallinen maja

Yöksi jäimme parkkipaikalle.

14.9. Jotunheimen

Loppuviikon suunnitelmat olivat hieman auki siihen asti kunnes isäntä starttasi lauantaina Hemsedalissa polkujuoksukisaan, joten kulutimme vain aikaa pikkuhiljaa ajellen kohti eteläisempää Norjaa. Mutta pitihän sitä yksi yö vielä viettää täällä vanhassa tutussa paikassa eli Jotunheimenin aina niin sykähdyttävissä maisemissa ja käydä vähän myös iltalenkillä tutulla polulla! Täällä ylängöllä alkoi jo kovasti ruskakin värjäämään maisemaa..

Nämä näkymät ovat minulle henkilökohtaisesti aina yhtä sykähdyttävät!

Näillä seuduilla sijaitsee myös yksi Norjan kuuluisimmista vaellusreiteistä Besseggen ridge, kävimme järvenrannalla mistä vuosittain kymmenet tuhannet vaeltajat hyppäävät laivan kyytiin ja vaeltavat vuorenharjanteita takaisin lähtöpaikalle.

Ennenkuin ajoimme auton parkkiin ja yöpymään tien varrelle vanhalle tutulle paikalle

niin isännän piti käydä koettelemassa voimiaan :)

Yöpymispaikkamme verhoitui sankkaan usvaan ja välillä satoi jopa lunta!

Tie nro 51 ja DNT Valdresflyi 1389 metrissä, lämpötila nollassa!

15.9. Kohti Hemsedalia

Sää oli edelleen hieman sateinen ja pilvinen. Ajelimme hiljakseen kohti viikonlopun kisapaikkaa ja matkan varrella ei juuri mitään erikoisempaa nähty eikä tehty.

16.9. Hemsedal

Hemsedal on kunta Vikenin läänissä Norjassa. Kunta perustettiin, kun se erotettiin Golin kunnasta vuonna 1897. Vuoden 2023 alussa kunnassa oli 2 645 asukasta. Hemsedalissa on Norjan toiseksi suurin hiihtokeskus. Kisa johon isäntä osallistui oli nimeltään https://fyriresort.com/fyri-trail-by-salomon/ . Kisa oli järjestelyiltään meille, jotka emme majoittuneet tuossa varsin ylellisessä ja hulppeassa Fyri resortissa - suuri pettymys. Isäntäkään ei päässyt kisan jälkeen edes peseytymään mihinkään. Joten kun oli saapunut maaliin lähdimme ajelemaan jo kotia kohti iltapäivällä. Pääseehän sitä seuraavana päivänä suihkuun laivassa :) Tosin tapasimme erään paikkakunnalla asuvan suomalaisen kylän huoltoasemalla missä käytiin kisan jälkeen syömässä hodarit ja hän oli tosi ystävällinen kun kutsui meidät kylään ja suihkuun kotiinsa. Emme kuitenkaan arvanneet ihan tuiki tuntemattoman ihmisen mukaan lähteä...

17.9. Kotia kohti

Uudella Finlinesin laivalla. Laiva osoittautuikin varsin viihtyisäksi, mutta miinusta se, että enää ei matkalipun hintaan sisältynyt ruoka!

Kilometrejä kertyi ihan mukavasti. Rahaakin kului ihan kivasti, mutta niistä viis, sillä reppuun kertyi kaikista eniten - nimittäin jälleen uusia kokemuksia ja näkymiä, uusia paikkoja mihin vielä täytyy päästä tutustumaan tarkemmin. Ja tuhansia valokuvia muistojen albumiin!