Monimuotoinen Montenegro; luonnon ihmeitä ja road trippiä 31.8.

Maanantai 9.9. Durmitorin kansallispuisto

Edellisen yön vietimme vielä Zabljakissa ja nyt matkamme jatkui naapurimaan suuntaan länteen, suunnitelmat elivät vielä kovasti, joten päätimme ajaa vielä kerran tuon niin upean Durmitorin vuoristotien ja koska sää oli mitä mainioin, kävellä vielä jokin kiva lenkki vuorilla.

Tomilta jäi selvästi hampaankoloon edellisiltä päiviltä Prutas 2393 m nimisen vuoren huiputus, joten kannustin tekemään sinne pienen aamupäivälenkin ja näin tehtiinkin. Ajoimme nyt eri parkkipaikalle ja itse kävelin lähimmälle harjanteelle. Kun pääsin perille niin näky melkein salpasi hengen, kuviin sitä on vähän vaikea saada - kuuluu näihin asioihin mitä ei voi sanoin eikä kuvinkaan kuvailla. Sade lähestyi kovaa vauhtia ja tuuli oli varsin mojova!

Seuraavaksi ajoimme vuoristotietä Pluzineen Pivan luonnonpuiston helmoihin pariksi päivää. Bosnia-Herzegovinan puolella riehui metsäpalo mikä näkyy myös kuvissa jos osaa katsoa. Matkan varrella käytiin kuvaamassa jotain historiallisia kiviä ja kahvilla keskeneräisessä kahvilassa kanjonin reunalla. Kahvilassa oli kaksi miestä sakean savun keskellä... En tiedä olenko muistanut kertoa miten paljon Montenegrossa tupakoidaan. Ja ihan sisätiloissa siis, julkisissakin paikoissa kuten kahviloissa ja ravintoloissa. Kysyttiin saako kahvia, myöntävä vastaus kirvoitti vielä toisenkin kysymyksen - eihän se vaan ole turkkilaista :D No olihan se, onneksi en tilannut itselleni mutta sain sen sijaan maistaa paikallista pirtua. Snapsi oli varsin tymäkkä, eikä olisi maksanut mitään mutta tyrkättiin joku euro pari kiitokseksi. Paikan omistaja puhui varsin hyvää englantia kuten nuoremmat ihmiset maassa yleensäkin. Hän vaikutti jonkinsortin hipiltä :) Kokemus oli varsin mielenkiintoinen kaikenkaikkiaan sen mitä huonolla englanninkielellämme osasimme keskustella. Tähän on sanottava, että isäntä tietysti puhuu englantia, mutta se on enimmäkseen sellaista bisnes- ja it-alalla käytettävää työkieltä, joten joskus se ei riitä mielenkiintoisten keskustelujen virittämiseksi. Itse olen 70-luvulla kouluni käynyt, joten kielitaito on heikko :( eikä ns. kielipäätäkään oikein eikä innostusta näin myöhemmällä iällä opiskeluun.

Tiistai 10.9. Plužine ja Pivan luonnonpuisto

Plužine on noin 3000 asukkaan kaupunki Montenegron vuoristoisessa luoteisosassa. Suurin osa kaupungin ja kunnan asukkaista on etnisiä serbejä. Kaupunkiin liittyy myös mielenkiintoinen yksityiskohta siinä, että Plužinen kaupunkikeskusta siirrettiin vuonna 1975 Piva-jokeen rakennetun padon luoman tekojärven tieltä.

Löysimme oikein kivan majapaikan täältäkin omakotitalon yläkerrasta omalla sisäänkäynnillä. Tomi kävi aamulenkillä ylhäällä maiseman tähystelypaikalla. Eikä hänen tarvinnut olla siellä yksin.

Pivan luonnonpuisto sijaitsee Luoteis-Montenegrossa ja se kattaa 39 % Pluzinen kunnan alueesta. Keskeinen alue on Balkanin suurin tekojärvi, jonka pinta oli todella alhaalla. Edes parin päivän kovakaan sade ei ollut pintaa vielä ainakaan kovin nostanut. Kovasti esitteet kehuvat huikeita vaellusreittejä, mutta äkkijyrkät maisemat eivät meitä niin kovin enää innostaneet muutakuin isännän tekemään aikaisemmin mainitun aamulenkin suositulle näköalapaikalle mihin tuli sinnekin 600 metriä nousua hyvin lyhyelle matkalle. Puiston luonto on hämmästyttävän rikas ja puistoon kuuluu myös kaikki kolme alueen kuuluisinta jokea, Tara-, Piva- ja Susica-joet.

Sateinen päivä ei siis houkutellut tekemään pitkiä kävelyretkiä, mutta kävimme vierailulla upeassa luostarissa ja ajoimme sateen hieman lakattua huikeeta vuoristotietä pitkin aina Bosnia-Hertsegovinan rajalle asti. Siellä kolme kanjonia kohtaavat, tunnetuin lienee Tara, mutta me pääsimme ihastelemaan Piva jokea ja kanjonia monesta näköalapaikasta!

Vaikka en yleensä ihmiskäden jälkiä luonnossa tykkää ihailla oli lukuisat tunnelit tiellä jännittävän näköisiä, pimeitä ja rosoisia, lisäksi tielle oli vyörynyt kiviä, mutta hämmästyttävin oli Mratinjen valtava pato, yksi Euroopan suurimmista. Pato synnytti Pivan tekojärven. Se avattiin 1976. Jos täällä päin liikut kannattaa käydä tämä tie kokemassa ja vaikka jatkaa matkaa rajan toiselle puolelle, siellä odottaa Sutjeskan kansallispuisto.

Keskiviikko 11 .9. Ostrogin luostari

Seuraavaksi käänsimme jo auton takaisin kohti Kotoria. Matkan varrella sijaitsi yksi Montenegron must see -kohteista eli Kallion sisään rakennettu Ostrogin luostari. Luostariin menevä tiekin on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Koska paikka on hyvin suosittu nähtävyys niin kannattaa mennä aamuvarhain jo, että saa parkkipaikan ihan ylhäältä. Muutoin joutuu kävelemään aika paljon jos alemmaksi joutuu pysäköimään. Luostariin pääsee ilmaiseksi. Sisälle piti jonottaa. Emme tosin tiedä mitä jonotimme ja se toi vähän jännitystä...

Kaikkihan tiedämme, että kun vierailee luostareissa on pukeuduttava asianmukaisesti, yleensä naisten pitää peittää käsivartensa, jotkut peittävät päänsäkin. Miehilläkään ei saanut täällä olla shortseja eli polvia ei saanut näkyä, jos yritti polvet paljaana mennä niin avustajat pukivat sinut jonkinlaiseen kaapuun tai käännyttivät pois. Lippis piti ottaa myös meidän naisten pois päästä. Viimein päästiin pikkuruisesta ovesta sisään ja sisällä odotti itse päällikkö :D Koska meillä ei ollut opasta, emme tiedä mikä rooli tällä henkilöllä varsinaisesti oli, mutta monet suutelivat munkin kättä ja tekivät sen jälkeen rahalahjoituksen. Ehkä joku asiaan vihkiytynyt osaisi selittää tarkemmin. Kokemusta meillä oli vain budhalaisesta luostarista Nepalista, siellä "lama" n kanssa kopsautettiin päitä yhteen, hän kietoi kaulaasi narun eli antoi tällä rituaalilla siunauksensa meille vuorelle kiipeäville. Narua ei saanut ottaa pois ennenkuin se irtosi itsestään. Bhutanissa kävimme myös useammassakin luostarissa.

Torstai 12.9. Kotor

Reissun ensimmäiset OIKEAT hampurilaisateriat söimme pysähtyessämme matkalla kohti Kotoria. Monessa paikassa hamburger tarkoittaa pelkkää jättikokoista jauhelihapihviä. Annokset muutenkin jättikokoisia, puolet jää syömättä. Päätimmekin sittenkin palata jo etelämmäksi eikä jatkettu rajan yli vaikka sekin suunnitelma oli ollut mielessä. Saderintama saapui, mutta oli vielä ihana iltapäivä ihan vaan rentoutumiseen lähellä Kotoria pienessä kylässä mistä löysimme taas yhden kivan majapaikan. Hamppariateria nautittiin Niksićissä, joka olikin ensimmäinen isompi kaupunki missä koko reissulla käytiin.

Tiedoksi niille, jotka ovat ehkä matkaoppaista lukeneet että Montenegro olisi yleisesti halpa maa niin ei ole. Bensa n 10-20 senttiä edullisempaa kuin Suomessa, ruokakaupassa on liki samoja hintoja, ravintolaruoka on edullisempaa, mikä on tavallaan kummallista, urheilukauppojakin kävin kurkkimassa pariin sisällä - hirveen kallista! Hokat tyyliin 159 ja se oli Outlet hinta!. Kuten jo kerroinkin tupakointi on älyttömän yleistä, kaikki kessuttelee ravintoloissa ja vaatteet haisee heti. Toisaalta taas tuoksujen käyttö on yleistä, vessanpöntötkin haisee ruususelta 😮, mutta esim kahviloissa, ravintoloissa vessanovet pidetään sepposen selällään...syy ei vielä selvinnyt. Majoitus on edullista ja mikä kummastuttaa ehkä kaikista eniten on se, että kaikki majoituksemme ovat olleet todella siistejä, tyylikkäästi sisustettuja, uusia, etenkin apartmentit mitkä sijaitsevat esim ihan asuttujen talojen yläkerrassa. Toki olemme aika valikoivia... MUTTA sitten saattaa naapuritalo olla järkyttävä puolivalmis rakennus, joka näyttää seisseen siinä kunnossa vuosia ja kaikki romut on pihassa ja tienvieret on roskaa täynnä. Osassa rakennusta saatetaan asuakin.

Kuvat Kotorista Risan nimiseltä "esikaupunki" alueelta/kylästä mistä saimme varattua aivan rannan tuntumasta huoneiston 2 vrk 100 e. Lämpötila oli täällä maltillinen 26 mikä on huomattavasti kivempi kuin alkuloman 35 asteen helle!

Aamulla oli aikomus käydä vihdoinkin Kotorin vanhassakaupungissa, mutta ajomatkalla olin hieman huonovointinen ja vielä kun ei löydetty millään parkkipaikkaa autollemme (matkaa sinne oli kuitenkin yli 10 km majapaikastamme) niin päätettiin palata takaisin majapaikkaan ja Tomi lähti lenkille läheiseen Perastin rantakylään mikä myös monessa matkaoppaassa mainitaan.

Iltapäivällä ajoimme ylös varsin jännittävän vuoristotien ja koska iltapäivällä ei tullutkaan sitä kovaa sadetta, josta saimme oikein kännykkäämme varoituksen niin kävimme sittenkin vielä siellä Kotorin vanhassakaupungissa!

Perjantai 13.9. Bosnia-Hertsegovina, Trebinje

Rajanylitys meni malliikkaasti. Kukaan ei kysynyt niitä ensimmäisessä blogissani mainittua maahantuloilmoitusta, josta on niin monenlaista neuvoa ja ohjetta liikkeellä...

Tämä oli meille samalla 35:n maa missä ollaan käyty. Maisemathan ei juuri muuttuneet siitä, mitä ne olivat Montenegrossa juurikin Kotorin pohjoispuolella. Majoituimme viinitilalle taas Booking.comin kautta ja kaikki oli kuten pitikin. Pullo viiniä saatiin ostaa talon isännältä viiden euron hintaan.

Lauantai 14.9. Vjetrenican luola

Aivan sattumalta löysin nettiä selaillessa meille sopivasti tälle päivälle osuvan kohteen

Vjetrenica on Bosnia ja Hertsegovinan suurin ja kuuluisin luola , suojeltu luonnonmuistomerkki Hertsegovinan kaakkoisosassa . Se kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Vjetrenicasta on tähän mennessä löydetty kokonainen joukko mielenkiintoisia paleontologisia löytöjä, joiden joukossa on vuonna 1968 löydetty leopardin ( Panthera pardus ) täydellinen luuranko ja useita osittaisia eläinjäännöslöytöjä. Leopardista tehdyn jäljennöksen tapaa luolassa vieraillessaan. Luolassa on ollut myös asutusta kivikaudella mistä todisteena nähtävillä vielä tänäkin päivänä heti luolan suulla olevat piirustukset.

Tutkijat ovat löytäneet luolasta lähes 200 erilaista eläinlajia, tästä löytyy mainintoja että siiten luola olisi eläinlajien suhteen monimuotoisin maailmassa. Luolan sisäilman lämpötila on 11,4 °C ja veden lämpötila 11,3 °C.

Luolaan vierailulle pääsee vain oppaan johdolla, kypärä päässä koska osan matkaa luola on melko matala. Sinne on rakennettu muutama satametriä "polkua" ja siellä on myös niukka valaistus. Sisäänpääsymaksu on paikallista valuuttaa 20 KM eli n. 10 e. Siellä voi vierailla läpi vuoden. Koska viimeisen vuorokauden aikana on satanut aika hurjasti täälläkin niin luolassa oli nyt myös hyvin märkää, kesällä siellä oli kuulemma poikkeuksellisen kuivaa.