Ympärillämme ääretön Atlantti; Azorit 17.5. - 24.5.2025

Olemme jo käyneet Madeiralla jokunen vuosi sitten, joten nyt ei korkattu uutta maata, mutta uusi paikka meille kummallekin kuitenkin. Nettiä selaillessa hakusanalla  Azorit  löytyi sellaisia sanoja kuin neljännesmiljoona lehmää, hortensiat,  Atlantin kukkaruukku... No, mitäpä sitä muuta kuin lentää ottamaan selvää mitä sieltä löytyy! 

 Azorit, portugaliksi Açores on osa Portugalia, mutta autonominen saariryhmä Atlantilla. Kun sijaitsee peräti 1500 kilometrin päässä Lissabonista ja noin 3 900 kilometrin päässä Pohjois-Amerikan rannikolta niin voidaan sanoa -  kaukana kaikesta.  Saariryhmään kuuluu kaiken kaikkiaan  yhdeksän tuliperäistä saarta ja jokaisella saarella on  omat luonteenomaiset piirteensä. Picon saarella  sijaitsee Portugalin korkein vuori Pico, jonka huippu on peräti 2351 metrin korkeudessa. Wikipedian mukaan saarten asukasluku vuonna 2012 oli  noin 250 000. Suurin kaupunki on São Miguelin saarella oleva Ponta Delgada, jossa asuu noin 69 000 ihmistä.

Me matkustimme juurikin São Miguelin saarelle. Vaikka olemme kumpikin paljolti talvi-ihmisiä, niin piristihän tällainen keväinen lomanen kummasti kun olimme tänä talvena useampaan kertaan hiihtolomalla, ensin kaksi viikkoa Ylläksellä joulukuun lopussa, Vuokatissa sekä helmikuussa että maaliskuussa ja vielä maalis huhtikuun vaihteessa Ylläksellä toiseen otteeseen.  

Kuumia lähteitä ja maanjäristyksiä, rehevää luontoa, Laurisilva laakeripuumetsiä ja kukkia,  läpi vuoden sopivan lauhkea ilmasto, keskilämpötila 13-22 astetta,  ananas- ja viiniviljelmiä. Eikö kuulostakin hyvältä! 

Lauantai 17.5.

Lensimme varhain  aamulla  klo 6:10 Lufthansalla Frankfurtin kautta matkatoimisto TUI:n valmismatkalla (2 henkilöä viikko yht. 2600 e viiden tähden majoituksessa),  omatoimireissu, reittilennoilla eikä siis mikään ryhmämatka oppaineen. Edullista ja helpointa majoituksineen. Lentomatka vaihtoineen oli omaan makuuni aivan liian pitkä, noin 7 h. Näin ikääntymisen myötä ei enää jaksaisi kovin pitkiä lentomatkoja. 

Olimme perillä 3 h aikaerosta johtuen jo puolilta päivin. Olimme varanneet auton ja saimmekin sen käyttöön varsin näppärästi. Viikon hinta oli 400 e. 

Koska pääsisimme majoitukseen vasta klo 17 ja ajomatka kentältä saaren vastapäiselle puolelle kestäisi vain puolisen tuntia päätimme ajaa kiertotietä. Saaren kuuluisin nähtävyys houkutteli, koska sääkin oli melko hyvä, vaikkakin sateen uhka leijui ilmassa. 

Sete Cidares

Tätä Azorien ns. pääsaaren eli Sao Miguelin länsipuolella olevaa kaksoisjärvistä koostuvaa aluetta ja kylää kehutaan jopa ihan maailmanlaajuisesti kuuluisaksi, kuva kaksoisjärvistä koristaa niin postikortteja kuin matkailumainoksiakin.  Alue kuuluu myös Unescon Geopark kohteisiin. 

Lagoa das Sete Cidades  on virallisesti listattu yhdeksi "Portugalin seitsemästä ihmeestä". Paras paikka nauttia henkeäsalpaavista näkymistä mystisille sinisille ja vihreille järville on Vista do Rei -näköalapaikka. Se on helposti saavutettavissa ihan autollakin. Vista do Rei tarkoittaa "kuninkaan näkymää" ja sitä se tosiaankin on.  Sininen järvi on nimeltään Lagoa Azul ja vihreä järvi Lagoa Verde. 

Toiselta näköalapaikalta tämmöinen näkymä

 Onneksi pysähdyimme heti ensimmäisenä päivänä näköalapaikalla, 

koska tämä olikin ainoa päivä koko viikon aikana, että nämä

näköalat ylipäätään näkyi, sakea sumu peitti tienoot... jo muutaman minuutin

kuluttua tänäkin päivänä kun jatkoimme matkaa!

Alueella voit tehdä paitsi päiväretkiä kävellen myös suppailua ja pyöräilyä tai tehdä vaikka ratsastusretkiä. Itse kylässä sijaitseva kaunis kirkko on suosittu paitsi vierailu myös hyvin valokuvauksellinen kohde. Me vain ajoimme sen ohi autolla :) 

Ensimmäisenä saarella törmää varmasti runsaskukkaiseen puuvartiseen näyttävään kukkaan, joka tuntuu valloittaneen saaren itselleen eli hortensiaan. Se ei kuitenkaan ole kotoperäinen kasvi vaan kysymys taitaa olla enemmänkin hieman holtittomasti leviävästä vieraslajista. Sen menestyksen salaisuuden kerrotaan olevan saaren tuliperäinen maa, ympäri vuoden tasainen lämpötila ja etenkin kosteus. Hortensia kukkii saarella huhtikuun lopusta syyskuuhun.  Me emme kuitenkaan juuri kukkivia enää nähneet, kukat olivat jo tältä keväältä lakastuneet. Sen sijaan atsalea kukki runsaasti kaikkialla! 

Ehdimme iltapäivällä käydä myös toisella saaren tärkeimmistä nähtävyyksistä...

Musteiros ranta

Vulkaanista alkuperää oleva musta ranta Sao Miguelin saaren läntisessä nurkassa. Rannalla käydään tavallisesti ihailemassa auringonlaskua ja ihmettelemässä laavakivikallioita ja mustia kivipatsaita ja luonnonaltaita. 

Illansuussa majoituimme Pedras do Mar Resort & Spa -resortiin, joka olikin aika hulppea paikka saunoineen, ulko- ja sisäaltaineen. Parvekkeelta oli ihana näkymä suoraan merelle. Paikka oli hieman syrjäinen kahden kylän Capelas:n ja Calhetas:n välissä omassa rauhassaan. Rantapenkereeltä lähti myös ihana patikkapolkureitti meren rantaa myötäillen. Olimme yllättyneitä jo heti kun autosta ulos astuimme kun hotellista tuli henkilökuntaa kantamaan laukkujamme, hämmästyksissämme torjuin kohteliaasti moisen palvelun. Me kun emme ole tottuneet ollenkaan ylipäätään hotelleissa majoittumaan kun käytämme yleensä edullisia ja vaatimattomampia majoituskohteita.   

Sunnuntai 18.5. 

Sääennuste lupasi sadetta koko päiväksi. Sanottakoon tässä vaiheessa jo, että saaren säätä on todella vaikea ennustaa kuten voi olettaa pienestä saaresta keskellä Atlanttia. Olimme liikkeellä aamukahdeksasta ja palasimme takaisin hotellille klo 17 iltapäivällä. 

Ensimmäinen kohteemme oli vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä, tosin kun oli sunnuntai ja yritimme ajaa läheisen kylän läpi oli joitakin katuja suljettu. Ihmiset odottivat jotain katujen varsilla, ei käynyt selville mitä, joten yritimme vain päästä pois sokkeloisesta pikkukylästä missä kadut oli niin kapeita ettei kahta autoa mahtunut yhtäaikaa liikenteeseen, hyvä kun yksi! 

Päästiin lopulta pois ja navigoimme suosiolla isommalle tielle.  Tien varrella näimme muutaman höyryävän paikan, joten kävikin selväksi että olemme saaren kuumien lähteiden lähellä. Saarella totta kai hyödynnetään myös energiana se mitä maasta esille pulppuaa. 

Salto do Cabrito -putous

Näin aamuvarhain saimme olla täällä aivan kaksin ja valokuvata rauhassa. Parkkipaikalta oli putoukselle noin 500 metriä todella jyrkkää betonilla päällystettyä tietä käveltävänä. Ja sama tietysti palatessa nousua. 

Koska ennusteista huolimatta ei satanut lähdimme ajamaan kohti seuraavaa must see -kohdetta. Olin poiminut näitä paikkoja facebook ryhmästä ja vähän nettiä selaillen.

Parque Natural da Ribeira dos Caldeirões 

Kuten voi arvata   Ribeira dos Caldeirõesin luonnonpuisto  on hyvin suosittu vierailukohde paitsi turistien niin myös paikallisten keskuudessa. Puisto oli kuitenkin siinä mielessä meille yllätys, että se oli enemmänkin kuin kaupunkipuisto rakennelmineen ja kukkaistuksineen, tai ainakin monet kukkaset näyttivät siltä, etteivät ne kaikki olleet sinne luonnollisesti ilmestyneet. Toki emme tutustuneet puistoon kuin tunnin verran paria polkua ja reittiä kävellen. Itse asiassa en päässyt selville mistä puistoon pääsee tutustumaan "syvemmälle"? Suosituinta on käyskennellä ns. puiston palvelualueella.

​

Puisto tunnetaan suuresta vesiputouksestaan, joka on yksi sen tärkeimmistä nähtävyyksistä. Lisäksi siellä on viisi 1500-luvulta peräisin olevia vesimyllyä. Jotkut näistä  on edelleen toiminnassa. Luonnonpuisto ulottuu Azorien pisimmän joen, nimeltä Guilherme varrelle. Joella voit harrastaa melontaa, joka on yksi São Miguelin suosituimmista aktiviteeteista. Luonnonpuisto sopii sekä seikkailunhaluisille että niille, jotka haluavat tehdä rauhallisen kävelyretken luonnossa. Puistosta löytyy paitsi mielenkiintoisia kasveja myös Laurisilvan metsiä. Tätä metsää, joka aikoinaan peitti koko Välimeren alueen rannikot on enää jäljellä paitsi täällä Azoreilla myös Madeiralla ja osin myös Kanarian saarilla. Laurisilvan vihreisiin villeihin metsiin rakastuimme jo aikaisemmilla reissuillamme nimenomaan Madeiralla ja Teneriffalla ja taisimme sitä nähdä La Gomerallakin. Puistossa voit nähdä myös lintuja kuten kotoperäisen lajin Azorien peipon, joka ei nimestään huolimatta ole peipon alalaji vaan itsenäinen lajinsa (fringilla moreletti). 

Osa puistosta eli palvelualue on auki päivittäin klo 9-17, mutta muu osa koko päivän, pääsymaksua puistoon ei ole. 

Matka jatkui... pian huomasimme, että Azoreilla täällä Sao Miguelin saarella on teiden varsilla vähän välillä, eli todella paljon merkittyjä ja viitoitettuja näköalapaikkoja. Eli jos näet kyltin Miradouro - kannattaa ehdottomasti pysähtyä. Näihin on todella panostettu! Niillä on grillauspaikat, vessatkin usein ja pöytä ja penkkirakennelmia. Ja tietenkin valtavasti kukkasia. Meille muodostuikin varsinaiseksi harrastukseksi viikon varrella ajellessamme pysähtyä oikeastaan kaikille vastaantuleville näköalapaikoille. 

Autoiluun kannattaa ostaa kartta, löytyi kirjakaupasta ostoskekuksesta

Furnas

Olisi varmasti pitänyt tutustua tähän Furnasin laaksoon lähemmin tai etukäteen, mutta me ajoimme vain kylän sydämeen missä oli parkkipaikalle päästäkseen maksettava 3 e per henkilö sisäänpääsymaksu. Paljon väkeä liikkeellä järven rannalla, missä oli muutama höyryävä ja pulppuava kuuma lähde. Meille nämä oli kyllä vähän pettymys kun olemme Islannissa käyneet katsomassa paljon näyttävämpiä. Metsäiseen puistoon tai mikä lie oli pääsymaksu ja koska olimme liikkeellä niin myöhään iltapäivällä ja sadepilvet lähestyivät uhkaavasti emme lähteneet metsään. Sen sijaan kävelimme muutaman kilometrin järven ympäri vievää metsäreittiä, joka sekään ei oikein tarjonnut sen sykähdyttävämpiä tunnelmia. Reitin varrelle oli merkitty yksi putous, mutta se oli täysin kuivunut. 

Maanantai 19.5. 

 Kuten Madeirallakin niin myös  Azoreilla sataa paljon ja usein. On miltei mahdotonta ennustaa säätä edes yhdelle saarelle saatikka kaikille yhdeksälle. Niinpä tällekin päivää oli luvassa, mitäpä muuta kuin sadetta. Koko päiväksi. Mutta se ei meitä lannista koskaan, kuivaa vaihtovaatetta mukaan ja matkaan. Aamulla ripistelikin vähän väliä ja maiseman yllä lepäsi raskas sumupeitto, mutta päätettiin käydä, hyvin epätavanomaista meille, pääkaupungissa Ponta Delgatassa.  Pari hienoa mustaa rantaa kävimme katsomassa samalla ja iltapäiväksi takaisin  hotellille.

Tiet on hyvät ajaa

 EI satanut enää, aurinkokin pilkisteli. Hotellimme pihasta lähti polkureitti meren rantaa myötäillen. Pituutta sillä oli n. 5 km suuntaansa ja koko matkalta olikin AIVAN upeat näkymät välillä vaahtona vellovalle merelle. Isäntä juoksenteli, minä tepastelin sauvojen kanssa.  Koko rannikko alue reitin varrella on suojeltua luontoaluetta. 

Reitti oli merkitty, mutta siellä täällä oli muutama hurjan näköinen maanvyörymä! Omalla vastuulla luki polun alussa hotellimme takana mistä reitti alkoi. 

maanvyörymiäkin oli...

Sää ylhäällä vuoristossa minkä kautta tuonakin päivänä ajoimme toiveissa nähdä upeita maisemia...

Tiistai 20.5. 

Kuten ehkä blogimme lukijat ovat huomanneet, että me käytetään reissulomapäivämme yleensä etsimällä mahdollisimman paljon luontonähtävyyksiä ja kokemuksia. Niin tänäkin päivänä. Aamuyhdeksältä viimeistään autoon ja liikkeelle. Nyt ilman sen suurempia suunnitelmia, sään armoilla kun olimme niin päätettiin ajella toiselle puolella saarta toiveissa jospa siellä olisi vähemmän sateista tai paremminkin sumuista. 
Ja olihan siellä. Kävimme mm. Euroopan vanhimmalla teeplantaasilla  Gorreanan teeviljelmällä.  Siellä pääsi kävelemään erinäisiä reittejä utopistisen näköisten viljelmien keskellä ja mm. seurata perinteistä teenkorjuuta ja valmistusmenetelmiä. Pieni myymäläkin on. Paikka on todella suosittu eli aamusta heti kannattaa tulla!

Työtä plantaasilla tehdään edelleen paljon käsin

Tähän asti olimme jo oppineet, että jos tien varrella oli kyltti MIRADOURO niin sinne kannattaa kurvata. Ja kun Tutkimusmatkailijaa kiinnostaa myös majakat niin löytyyhän niitäkin. Majakalta vielä eteenpäin olisi ollut pikkuruinen satamakin ja jotku paikalliset ja ehkä muutama hurja turistikin oli ajanut todella jyrkän tien, siis TODELLA alas asti. Me käveltiin  ja se olikin raskas ja hikinen retki, vaikka aivan alas asti ei jaksettukaan. Ihan hillitön paikka!

Esimerkki kyltistä joita on joka puolella!

joku näköalapaikka tämäkin

Tie majakalle ja aina alas pieneen satamaan asti

Mainittakoon tosiaan, että tämäkin paikka löydettiin ihan vahingossa!

Ja paikkaa pääsi ihailemaan kauempaakin toiselta näköalapaikalta...

kissoja oli paljon näköalapaikoilla, niistä pidettiin huolta, oli ruokakipot ja vettä

Ja lisää matkan varrelle osuneita miradouroja. Kuvat puhukoon puolestaan. 
Ja kylläpäs me ehdittiin vielä yksi putouskin käydä katsomassa. Oli hyvä päätös tutustua juuri tänä päivänä tuohon itäosaan saarta, koska - uskomatonta kyllä ei satanut ollenkaan (vaikka sääennuste sitä lupasikin).

Keskiviikko 21.5. 

Takana  jo viisi paitsi autoilun niin toki myös jaloittelun täyteistä päivää saarella, jota voisi luonnehtia Atlantin kukkaruukuksi, vihreyttäkään ei puuttunut kuten kuvista näkyy.  Sao Miguelin saarella on 29 virallista vaellusreittiä, mutta muutakin luontoaiheista  näkemistä ja kokemista niin, että ei meinaa kellonympärys riittää liikkeellä olemiseen. 

Vähän terveysmurheet ja jaksaminen itselläni rajoittaa retkeilyä, mutta nyt teimme muutaman tunnin kävelyretken (11 km)  Sete Cidaresin seudulla. Olimmehan ihan ensimmäisenä päivänä päässeet ihailemaan näköalapaikalta tuota kuuluisaa järvinäkymää, sen jälkeen kaikki muut päivät pitivät näkymät tiukasti usvapeiton alla. Niin tänäänkin. Mutta jotain sentään nähtiin.

Olimme liikkeellä kaiken kaikkiaan 10 tuntia ja hotellilla kylmähkössä vedessä upeassa ulkoaltaassa ylhäisessä yksinäisyydessä pulikointi oli aivan ihanaa. Muut turistit eivät juuri kylmästä vedestä ilmeisesti pitäneet :)  Kävimme uimassa joka ilta, vaikka en erityisemmin uima-altailla viihdykään.

Torstai 22.5.

Jälleen lähdimme ajamaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Sao Miguelin pääsaaren kupeessa on pieni Vila Francan saari tai luoto. Tämä kiinnosti meitä ja kävimme satamassa kyselemässä millaisia retkiä sinne järjestetään. Retken myyjiä oli monta eri yritystä, yksi oli loppuunmyyty koko päiväksi, mutta heti toisesta tärppäsi. Saimme kaksi peruutuspaikkaa, mutta kävikin ilmi, että se olikin ylibuukkaus eikä veneeseen voi ottaa enempää. Olimme jo maksaneet ja meille sopi hyvin, että odottelimme pari tuntia. Retki kumiveneellä saaren ympäri maksoi 25 e per hlö. Täältä saa ostaa myös retkiä valassafareille. 

Odottaessamme kävimme katsomassa ylhäällä kaupungin yläpuolella sijaitsevan uskonnollisen monumentin, johon liittyy myös tarina, sen löytänee kiinnostuneet netistä.

Saari mihin olimme iltapäivällä menossa näkyy tuolla merellä

Ilhéu de Vila Franca do Campo

Vila Francan saari tai luoto (portugaliksi Ilhéu de Vila Franca do Campo) on kasvillisuuden peittämä asumaton luoto São Miguelin saaren etelä-keskirannikon edustalla Azorien saaristossa Vila Franca do Campon nimisen kaupungin tai kylän eteläpuolella. Koko luoto ja sitä ympäröivät vedet muodostavat suojellun luonnonsuojelualueen, mutta siellä saa edelleen tiettynä vuodenaikana sukeltaa ja uidakin. Meidän retkellä kaksi henkilöä snorklasi kalojen kanssa muutaman minuutin. Kiersimme kumiveneellä saaren varsin asiantuntevan oppaan kera. Oli todella kiva kokemus, tätä voi lämpimästi suositella kaikille Azoreille matkaaville. 

Vielä iltapäivällä ehdittiin tehdä yksi pidempi retki myös

...ja jotta ei tämäkään päivä jäisi liian lyhyeksi niin löysimme vielä paluumatkalta tällaisen jaloittelupaikan!

Perjantai 23.5. 

Lagoa do Fogo on Sao Miguelin saarella  korkeimmalla sijaitseva järvi. Ollaan ajettu tämä vuoristotie jo kolme kertaa - joka kerta on ollut paksu sumu. Tänä aamuna yhdeksän aikaan kun lähdettiin liikkeelle sanoin autonkuljettajalleni (tutkimusmatkailijalle), että nyt minulla on tunne, että ylhäällä, huolimatta sumuisista näkymistä  sää voi muuttua...

Ja kuin ihmeen kaupalla noin tunnin kuluttua vain ehkä puoleksi tunniksi pilviverho rakoili ja  niin aurinko tuli kurkkimaan meitä! Samassa lämpötilakin nousi niin, että auton mittari näytti 28 ja oli tukahduttavan kosteaa ja lämmintä. Parilla näköalapaikalla kävimme kävelemässä vähän, mutta kun lähdettiin laskeutumaan alas järvelle ERITTÄIN jyrkkää polkua, kietouduimme taas sumuun.  Reitti on pelkkää laskua ja tietysti takaisinpäin pelkkää nousua ja hyvin jyrkkä eli ei sovi ihan huonokuntoiselle.

Koko järvi, jonka nimi on suomennettuna Tulijärvi on suojeltu, siellä ei saa edes uida, eikä sinne saa rakentaa. Olin niin onnellinen kun tämäkin nähtävyys sitten kuitenkin lopulta koettiin! 

Se hetki kun seisot pilvien ylåpuolella on AINA yhtä lumoava ja ihana!

Koska oli viimeinen ilta saarella niin päätettiin illansuussa vielä käydä epätoivoisesti etsimässä kuuluisaa näyttävää auringonlaskua Mosteirosin laavakivi rannalta. Mutta ei, sateli vettä mutta yritys oli kuitenkin hyvä.

Tämmöinen näkymä jälleen yhdeltä näköalapaikalta!

Näillä kujilla näin kun ei itse tarvinnut ajaa oli ihan kiva autolla seikkailla :) 

Mosteirosin ranta

Lauantai 24.5.

Lento kotiin aamupäivällä, mutta ehdimme kuitenkin käydä matkalla kentälle pyörimässä pääkaupungissa Ponta Delgatassa. Siellä oli koko loppuviikon ollut varsin isot festarit. Uskonnollinen juhla mitä tultiin katsomaan muistakin entisistä Portugalin siirtomaista ja myös itse emämaastakin. Todistimme mm tällaista erikoista pyhiinvaellustapaa...

Kiitos kun jaksoit lukea. Azorit on toki kokemisen ja näkemisen arvoinen kohde, mutta ehkä saisi vielä enemmän irti jos olisi kaksi viikkoa ja viettäisi toisen viikon jollakin toisella saarella?

Kohti seuraavia seikkailuja, adeus!