Jotain uutta, jotain vanhaa; Norja road trip 20.6.

OSA 1 löytyy tästä... KLIK

Maanantai 1.7. Mjolkevegen ja Gamle Aurlandsvegen

Mjølkevegen on yksi Norjan kauneimmista pyöräilyreiteistä. Koko reitti vie kauniiden vuoristo- ja tunturimaisemien läpi Gudbrandsdalenin Vinstrasta Valdresin suurten osien läpi Hallingdalin Goliin. Reitti on osa valtakunnallista pyöräilyreittiä numero 5 ja se on kokonaisuudessaan 250 km pitkä, mutta me ajoimme siis autolla - vain osuuden Beitostölenistä mikä yhtyi E16 tiehen. Tätä emme olleet aikaisemmin ajaneet. Tie oli todella hiljainen, monta mielenkiintoisen näköistä pientä tunturin huippua tien varrelta huiputettavana, mutta jalat oli edellisestä päivästä sen verran raskaat, että oli mukava vaan istua autossa. Pilvinen päivä, joten kuvat eivät tee täyttä oikeutta maisemille. Edellisen päivän ystäväämme Bitihorniakin pääsee täältä toiselta kulmalta ihailemaan selkeämmällä säällä.

Nimensä mukaisesti tien varrella on tietysti maitolaitureita!

Päätimme vielä jatkaa pikkuteitä pitkin emmekä poikenneet E 16:lle vaan ajoimme kapeaa Vennisvegeniä järven toista puolta ja sepä olikin varsin mielenkiintoinen tie paikka paikoin!

Tien 630 varrella oli jokin nähtävyys eli näitä vanhoja kirkkoja, emme näistä yleensä ole kovin kiinnostuneita, mutta nyt kun kohdalle sattui päätimme käydä katsomassa. Ja voi kamala sentään, isohko parkkipaikka oli aivan täynnä autoja, busseja ja ihmisiä. Juu ei kiitos, ajomme vaan ohi ja kurvasimme vanhalle historialliselle tielle, joka olikin paljon näyttävämpi!

Tien vierusta näytti aika jännältä...

Sjurhaugfossen sijaitsee tien 19 varrella Borgundin ja Lærdalsoyrin välillä. Borgundista tullessa on käännyttävä oikealle juuri ennen Seltatunnelia. Kyltti "historiallinen tie" johdattaa todella jännittävälle parin kilometrin pituiselle reitille, Se on erittäin kapea ja jyrkänteet tuntuvat kaatuvan päälle eikä vieressä pauhaava turkoosin ja valkoisen eri sävyissä vaahtoava jokikaan nyt niin kovin houkuttelevalta näytä. On tiellä kyllä ikivanhat kiviset kaiteetkin, toki niin matalat, että niistä kyllä lentää yli niin että heilahtaa. Ihan luvallinen tie ajaa, sen varrella on jopa levähdysaluekin picnic pöytineen. Tien alussa myös. Hämmästyksemme huomattiin, että joen toisella rannalla kulki jonkinlainen polku, Nämä on juuri niitä helmiä, joita voi löytää kun välttelee turistien kansoittamia paikkoja, tekemällä löytöretkiä ja tutkimusmatkoja. Ajettiin tie läpi kahteen kertaan, oli se niin hauska!

Seuraavaksi vuorossa oli vanha tuttu, Gamle Aurlandsvegen, joka on yksi kansallisista maisemateistä. Tie kumpuilee liki aution näköisen erämaisen maiseman halki, on talvella suljettu ja kesälläkin auton ikkunasta saat ihailla varsin lumisia maisemia. Tien asemasta voi ajaa Lærdalstunnelin, joka on Norjan ja maailman pisin maantietunneli. Pituutta sillä on 24,5 kilometriä pitkä. Tunneli on kaksikaistainen ja osa eurooppatietä E16. Mutta ainakin kerran elämässä kannattaa tunneli ohittaa tätä yhtä Norjan kauneinta tietä pitkin! Täällä voit myös yöpyä joillakin monesta parkkipaikasta ja lähteä iltakävelylle tunturiin. Näin mekin teimme, vaikka sade teki jo tuloaan...

Tien alkupäässä pysähdyttiin vanhalle tutulle putoukselle

...Vardahaugselv:in varrella

ja muitakin oli liikkeellä!

Tiistai 2.7. DNT Geiterygghytta

Aamu Aurlandsvegenillä valkeni tai pitäisikö sanoa ei valjennut eli sateisena ja sumuisena. Mutta ei se mitään, jostain kumman syystä rakastan suuresti näitä kelejä vuorilla kun sumu peittää kaiken ja tuntee olevansa aivan yksin melkein kuin erämaassa!

Pysähdyimme pikaisesti Stegasteinin näköalapaikalle, mutta juuri samaan aikaan sinne rantautui kaksi bussilastillista itämaisia häliseviä turisteja, joten jatkoimme nopeasti matkaa alas Aurlandiin. Tie alashan on aika vinkee, monen monta tiukkaa mutkaa, mutta kohtaaminen bussinkin kanssa meni onnekkaasti juuri levikkeen kohdalla. Vastaan huristeli myös pieniä mönkkärimopoja.

Ajoimme myös aivan toiseen päähän vuonon reunaa, perillä on joskus ollut leirintäalue, sittemmin suljettu.

Geiterygghytta

Jostakin tuo tutkimusmatkailija oli taas löytänyt tämänkin pienen kävelyreitin ja sinne siis suuntasimme. Vajaan tunnin automatkan päässä Aurland:sta tietä nro 50

Reitti lähtee Geiteryggtunnelin suulta missä pieni parkkipaikka. Toisessa päässä tunnelia on isompi parkkipaikka ja puomilla suljettu tie mistä myös pääsee. Tie sieltä suunnalta lienee vähän parempi, ihan ajettava koska hyttalla oli työntekijöiden autokin, mutta muutoin se on liikenteeltä suljettu kokonaan.

Oltiin kuitenkin onnekkaita, että valitsimme juuri tämän reitin, koska jo pari sataa metriä käveltyämme eteemme aukeni sellaiset maisemat, että hyvä ettei suu loksahtanut auki hämmästyksestä! Monta vesiputousta, vähän lumistakin vielä mutta hyvin pääsi tuon 3,5 km matkan varsin hiljaiseloa viettävälle hyttalle. Reittejä menee myös syvälle Hallingskarvetin kansallispuistoon Finseen. Kävimme korkkaamassa myös houkuttelevan näköisen riippusillan mikä poikkesi tältä meidän reitiltä.

Tiedoksi heille, joille ei nämä "hyttat" ole kovin tuttuja,

tässä kuva tästä nimenomaisesta "tunturimajasta". Tämäkin oli siis täyden palvelun

eli "betjent", vaikka sijaitseekin kävelymatkan päässä. Täällä oli myös mm palju ja ehkä rannassa myös sauna, se ei täysin meille selvinnyt. Olimme liki ainoat vieraat kun kahvit ja vohvelit tilasimme. Vain ulkona yksi pariskunta istuskeli ja lähtöä tehdessämme yksi pitemmän reitin vaeltaja tuli juuri tupaan.

Matka jatkui illansuussa kohti Hol:ia ja siitä käännyttiin alas tielle 7 ja kohti Haugastolia. Yöpaikan etsiminen oli vähän hankalaa, leirintäaluettakaan ei juuri sieltä mihin suuntasimme ollut lähettyvillä, mutta lopulta yksi tienvarsi parkkipaikka oli vapaana, toki siihen tuli pari muutakin illan mittaan.

Keskiviikko 3.7. Rallarvegen

Meillä oli tälläkin reissulla mukana fillarit. Viime vuoden kolmen viikon reissulla emme tarvinneet pyöriä kertaakaan, mutta nyt ajattelimme ettei niitä turhaa täällä mukana kuljeteta, joten isäntä halusi ajaa yhden Norjan tunnetuimmista pyöräilyreiteistä.

Aamu alkoi vähän hankalasti, ajoimme Rallarvegenin merkitylle parkkipaikalle Haugastolen hotellia vastapäätä mikä oli samalla Vegvesenin rastplast vessoineen kaikkineen. Koska meillä on lyhyt vain 5,4 metrinen retkeilyauto niin se mahtui sopivasti piirrettyyn parkkiruutuun, kävin vessassa ja isäntä otti pyörän pois telineestä ja laittautui lähtöön. Ajattelin käydä sillä välin kun isäntä on reitillä, syömässä viereisessä hotellissa... kohtapa siihen tuli joku äijä, joka hetken katteli meidän autoa ja sitten koputti ikkunaan ja käski häipyä siitä. Me sanottiin, että auto mahtuu hyvin tähän parkkiin, vielä oltiin katsottu tarkasti nimenomaan ettei ole liian iso parkkiruutuun. Parkkipaikalla oli jonkun itse piirtämä kuva matkailuautosta ja siinä ruksit päällä, mutta edellisenäkin päivänä (ja myös samana päivänä myöhemmin) siinä samassa paikassa oli useampikin iso matkailuauto parkissa. Olimme vielä ajaneet aivan perimmäiseen nurkkaan. Mies oli tyly ja vihainen eikä hänen kanssaan päässyt neuvottelutulokseen joten ajoimme sitten pari sataa metriä alemmaksi mihin hän käski ajaa ja jätin sitten ruokailunkin väliin hotellissa kun ajattelin, että ukko on sieltä tullut meitä häätämään. Kävin sitten vain kävelemässä reittiä pitkin muutaman kilometrin matkan. Isäntä ajoi Rallarvegenin Finseen asti, (n. 24 km) loppumatka ei ollutkaan vielä auki kun reitti oli vielä osin lumen peitossa.

Iltapäivän mittaan ehdimme vielä käydä ihmettelemässä jo vanhoja tuttuja

Vøringsfossenia Eidfjordenissa ja Låtefossenia lähellä Oddaa, nämä kaksi nähtävyytta sijaitsee kivasta lähellä tietä, joten ovat helposti saavutettavissa! Ensiksi mainittuun kohteeseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, että ehtii kierrellä rauhassa rakennettuja katselulavoja ja reittejä pitkin. Muutoinkin tie 7 Haugastolenista Eidfjordiin ylängön yli tarjoaa upeita näköaloja niin Hallingskarvetin kuin Hardangerviddan suuntaan ja voin suositella tuolla välillä puolessa matkaa sijaitsevaa Dyranut:n turistimajaa ja DNT:n hyttaa taukopaikaksi, hyvää ruokaa ja DNT:n hyttassa (ovat vierekkäin) voit käydä esim. vaikka suihkussa tai tietysti myös majoittua.

Dyranyt

Eidfjord

Voringsfossenilla on rakennettu paljon reittejä ja hieno silta, että putouksia

pääsee turvallisesti ihailemaan. (Täällä on sattunut yllättävän paljon

onnettomuuksia kun selfien ottajat ovat menneet liian lähelle rotkojen reunaa)

Låtefossen

Illansuussa hoksasin karttaa tutkiskellessa, että voi hyvänen aika, vanha tuttu - ehkä yksi Norjan jännittävimmistä teistä osuu matkan varrelle. Vanha Røldalsfjellet tie! Tämä tunturin ylittävä tie on varsin kapea ja neulansilmämutkat varsin jyrkkiä, mutta alla on asfaltti. Kyllä se vähän taas kuitenkin jännitti. Tie on vain runsaat 2 metriä leveä, joten ei sovi pitkille autoille mutta retkeilyauto menee vielä helposti. Yövyimme yhdellä parkkipaikalla tuttavallisten lampaiden kanssa ja pääsin käymään iltakävelylläkin.

Torstai 4.7. ja matkaa kääntyy jo kotia kohti

Leppoisaa ajelua jo kohti itää Oslon suuntaan ja kohti Ruotsin rajaa. Tällainen parin viikon loma on aivan liian lyhyt viettää Norjassa. No, vielä oli pari aktiivista päivää jäljellä, mutta myös matkaa ajettavana. Meidän retkikunnalla kun on vain yksi autonkuljettaja :) Itselläni ei ole korttia koskaan ollutkaan.

Matkalla pysähdyimme hulppeaan, mutta hieman piilossa olevaan paikkaan eli Hardangerviddan Nasjonalparksenteriin KLIK Skinnarbu:ssa tien 37 varrella. Olemme käyneet täällä ennenkin ja tälläkin kertaa paikka oli melkein tyhjä. Minusta tämä sijaitsee hyvin oudossa paikassa, nimittäin itse kansallispuistoon täältä on matkaa liki 30 km ja sekin pitää taittaa venekyydillä. Enkä näitä seutuja ollenkaan miellä itse kansallispuistomaisemiksi täältä suunnalta. Näyttelyihin ja elokuvaan on ostettava pääsylippu. Täällä työskentelee opiskelijoita tai tutkijoitakin mikäli oikein ymmärsin. Me joimme vain kahvit ja söimme reissun toiseksi viimeiset vohvelit.

Facebook ryhmästä Matkalla; koko Norja - Hele Norge olin jo viime vuonna nähnyt juttuja Gaustatoppenista. Olin saanut sellaisen käsityksen kun en ollut lähemmin googlea laulattanut, että tämä olisi jossain Oslon liepeillä ja siten jotain aivan muuta miksi se lopulta osoittautui. Kiva yllätys kun sinne nyt iltapäivän sateisina tunteina suuntasimme.

Matkalla oli hieno pieni vanha teollisuuskaupunki Rjukan ja ennen kaupunkia täältä suunnasta lähestyttäessä Rjukanfossen. Putousta pääsee ihailemaan hieman hankalammin, koska parkkipaikat ovat vähän piilossa, mutta valppaana oleva apukuski pelastaa! Viime vuonna kävimme täällä myös, mutta toiselta parkkipaikalta.

Rjukanin kaupungilla on myös mielenkiintoinen historia, ehkä seuraavalla kerralla pitää tutustua siihen lisää...

Illaksi ajelimme kohti Gaustatoppenin lähtöpaikkaa. Satoi ja oli todella sumuista. Löysimme yhden parkkipaikan patikointireitin lähtöpaikalta ja jäimme siihen pieneen lammenrantaan yöksi. Tutkimusmatkailijakin oli suunnitellut, että yhdessä kiskojunalla seuraavana päivänä ylös itse vuorelle menemme, halusi kokea sen kun monenlaista junaa ollaan maailmalla koettu aikaisemmilla reissuilla. Patikoimallakin sinne pääsisi, pariakin eri reittiä, mutta nousu sinänsä ei tainnut tarjota sen kummempia kiksejä, joten ajattelimme valita junakyyti tällä kertaa.

Illan mittaan sade loppui ja pilviverho rakoili, joten ei kun tutustumaan lähimaastoon!

Siellä siellä se auto on...

Perjantai 5.7. Gaustatoppen!

Heti aamulla klo yhdeksäksi kun lipunmyynti aukesi ajoimme ylös parkkipaikalle (matkailuajoneuvoille on varattu oma paikka, jossa saanee myös yöpyä), liput ensimmäiseen "junaan".

Gaustabanen avattiin yleisölle vuonna 2010 ja tekemällä vuorelle nousun helpoksi Gaustatoppenilla vierailee vuosittain noin 100 000 ihmistä. Matka huipulle kestää tällä vähintäänkin erikoisella "junalla" tai "vaunulla" enintään 15 minuuttia. Välillä kulkuneuvoa vaihdetaan kertaalleen. Ihan heikkohermoisille tai pahasta ahtaanpaikankammosta kärsivälle ei tätä kulkuneuvoa voi suositella. Itseänikin jännitti ihan tarpeeksi! Juna kulkee siis koko matkan vuoren sisällä ja nousee todella jyrkästi, noin 40 asteen nousukulmassa ylös loppumatkasta. Koko matkan pituus on vähän yli kilometri. Kulkuneuvo kilisee ja kolisee äänekkäästi, tunneli on ahdas ja puolipimeä vaikka valotkin on.

Yöllä oli satanut niissä korkeuksissa lunta! Lämpötila oli hädin tuskin nolla yläpuolella eikä huipulla nähnyt läpitunkemattoman sumun takia yhtään mitään mikä oli varsin hurmaavan näköistä. Rakastan sumua, mutta kun kävimme huipulla olevassa DNT:n hyttassa kahvilla ja reissun viimeisen kerran vohvelilla alkoi pilviverho rakoilla ja kohta taivas aukeni ja tarjosi mahantäydeltä silmäkarkkia joka suuntaan. Upea paikka, suosittelen lämpimästi vaikkakin hinta junalla on melko kallis, mutta koko rahan kokemuksen arvoinen!

Aamu valkeni alempana selkeänä, mutta...

tunnelissa oli pimeää

KLIK lisätietoa ja Gaustabanen lisätietoa hintoineen ym KLIK suosittelen tutustumaan, historiakin on vallan mielenkiintoinen.

Lyhyt video GoProlla kuvattuna

Lauantai 6.7. Kotiin päin

Ajelimme hiljakseen yllättävän huonokuntoista hiekkatietä Tuddalsvegeniä kohti Osloa ja tietysti ohitimme Oslon sopivan kaukaa, suurkaupungit eivät meitä vedä ollenkaan puoleensa. Maisemathan muuttuvat myös tylsiksi ja reissu alkaa oudosti painamaan silmäkulmia raukaisten. Ylitimme rajan Ørje nimisen paikkakunnan kohdalla kuten niin monesti ennenkin. Täällä olisi ollut tarjolla vanha tuttu puskaparkki lammen rannalla, mutta ajoimme vaan syömään isoon shopping centeriin Ruotsin puolella. Koska meillä oli useampi tunti joutilasta aikaa niin keksittiin käydä Eskilstunassa eläintarhassa. Siellä vierähtikin pari tuntia kivasti ja lopuksi syömään viereiseen isoon ostoskeskukseen.

Illaksi löytyi runsaan tunnin ajomatkan päästä Kappelskäristä puskaparkkia järven rannalta.

Sunnuntai 7.7. Kappelskär - Naantali

Tällä kertaa poikkeuksellisesti olimme valinneet aamulla klo 10 lähtevän laivan iltalaivan sijaan. Ilman hyttiä köröttelimme ja lekottelimme hieman tuulisessa säässä kotiin Finncanopus laivalla. Vinkki vielä tähän loppuun, että kannattaa ostaa cargo aamupala eli sama mitä rekkakuskit syövät, oli oikein runsas ja maittava ja sillä pärjää iltapäivään asti.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin til vi møtes igjen!

Löytöretkiä ja tutkimusmatkoja