1. Skumppaa kuksasta

Perjantai 25.3. 2022

Aamu valkeni Helsingissä poikkeuksellisesti pilvisenä. Oli Tomin viimeinen työpäivä ennen lomaa ja muutamaa saldovapaapäivää.  Hän oli käynyt edellisenä päivänä hyvästelemässä yli 20 vuotta palvelleen työpaikkansa, ymmärrettävästi hieman haikein mielin. Ei vähiten sen takia, ettei ansaittu vuorotteluvapaa pitkistä neuvotteluista huolimatta ollut onnistunut eikä palkatonta lomaakaan myönnetty, joten jäljelle jäi vain yksi vaihtoehto.

 

Ylläs on ykkönen,
Kukastunturin aamuaurinko

Kotona piti laittaa vielä paikkoja siihen kuntoon, että se pärjäisi ilman meitä muutaman viikon. Vanhat maatiaisviherkasvit olivat juuri saaneet uudet mullat ja pärjäisivät kyllä, ehkä yhdellä kastelukerralla välissä. Kukkien kastelija asui lähellä, joten hyvillä mielin lähdimme reissuun. Olin edellisenä päivänä käynyt koronatestissä kun pientä yskää ja päänsärkyä oli ollut pari päivää, negatiivisella tuloksella oli huojentavaa matkata. 

Ensimmäinen etappi oli Liminganlahti Oulussa.  

https://www.luontoon.fi/liminganlahdenluontokeskus

Kun illalla myöhään olimme vasta perillä päätimme asettautua yöksi retkiauton kanssa parkkipaikan viereiseen Matkaparkkiin. 15 euron maksua vastaan sai yöpyä, istua iltanuotiolla aivan kahdestaan ja käyttää ulkohuussia.  Kävelimme hämärissä vielä n, 600 metrin päässä olevalle lintutornille, mutta yhtään lintua ei vielä ollut muuttomatkalla, edessä näkyi vaan jäätä ja lunta.  

Asianmukaiset Puolen Vuoden Road tripin
 avajaiset teemalla Skumppaa kuksasta! 

26.3. - 3.4.2022

Lauantaiaamulla matka jatkui kohti Äkäslompoloa. Olimme sen verran viisaita, että päätimme huoltaa hieman autoa Tornion korkeudella, koska pohjoisessa ei aina ollut kaikkea saatavilla, mm. kaasua tai jos oli se oli hulppean hintaista. 

Äkäslompolo

Tarkoitus viettää viikko 13 täällä. Hiihdellen, pyöräillen ja luontoillen. Meillä oli huoneistomajoitus Yllästar III:ssa, pienessä mutta erittäin tyylikkäässä juuri remontoidussa saunallisessa huoneistossa. Oli kuivauskaapit, suksien huolto- ja säilytystilat. Sää oli ollut jopa näinkin pohjoisessa edellisellä viikolla oikukas, päivälämpötilat + 10 asteessa ja öisin kirpakkaa pakkasta. Saapumispäivänä tuulista, mutta odotettua lumisadetta ei oltu saatu, joten pettymyksekseni ensimmäisellä hiihtolenkillä oli melko jäiset ladut.

Majoittajan makea tervehdys :) 

Sunnuntaiaamuna ensi töikseen lähdimme käymään kylillä minne oli mukava runsaan kilometrin matka. Ladutkin näytti vasta ajetuilta ja edellisenä päivänä hiekoitettuna !!! ollut tienylitys oli paikattu turvalliseksi. Jäälläkin ladut, joten isäntä haki varaamansa fatbiken vuokraamosta ja sen jälkeen kipin kapin majapaikkaan ruuanlaittoon ja sitten ei kun harrastamaan sitä, mitä varten tänne on tultu. Ehdottomasti rakkain harrastukseni = perinteinen murtomaahiihto! 

Itselleni mieluisimmat ladut löytyi automatkan päästä Lainiosta

...ja loppuviikko kului samoissa harrastuksissa. Lisäksi tarpomista, läskipyöräilyä, ja uutena harrastuksena Tomille tarjoutui mahdollisuus kokeilla randohiihtoa, tunnetaan myös nimellä ski touring, skimo tai vuorihiihto. Eli lasketteluvälineillä, jotka on varustettu irrotettavilla nousukarvoilla hoitamattomia rinteitä ylös ja karvat pois ja laskien alas.  

Olin potenut jo viikon verran omituista kuivaa yskää ja hieman kurkkukipua. Kävin koronatestissä jo Helsingissä lähtöä edeltävänä päivänä ja samana aamuna tein kotitestinkin. Molemmat negatiivisia, joten uskalsin lähteä matkaan. Viikon aikana tein vielä kolme kotitestiä, mutta kun kaikki oli negatiivisia niin uskottava se oli ettei ole koronaa. Kunto oli muuten ihan hyvä, mutta yskän ärsytys latisti lomatunnelmaa ja vaikutti siihen, ettei hikiliikuntaa tullut niin paljoa kuin olisin halunnut. Kävin kyllä joka päivä vähän hiihtelemässä. 

Merjan tarinointi ja seuraavaksi Tomin puheenvuoro...

Joinakin aamuina sai hiihdellä melkein yksikseen,

mutta varsinkin puolen päivän jälkeen oli lähiladuilla hirveä ruuhkaa.

Viikon kohokohta oli Fatbike kokemukset.  Jo joululomalla täällä Äkäslompolossa olin hieman testaillut menopeliä yhtenä kireänä pakkaspäivänä. Vaihdoin epassin oravannahkat 6 päivän vuokraan kaurapeliin 4,4" leveisiin pehmeisiin renkaisiin etujoustolla varustettuna. Ajelin pelillä kauppaan lyhimmillään ja pisin reissu oli Ylläksen kierto hieman vajaa 40km. Tuulinen lenkki myös Kukaksen puuttomalla alueella, missä urakin meinasi olla välillä kadoksissa. Yhteensä ajelin noin 100km. Ajetut polkureitit oli nopeita ja pyörä kulki loivaan alamäkeen hieman liiankin vauhdikkaasti kuitenkin  kuperkeikoilta vältyin!  Etuvaihtaja oli kätevä nyppylämaastossa pitämään sopivan välityksen päällä. Tuulen mukana tullut pehmeä lumi hieman suti takarenkaan alla, kun en muuttanut rengaspaineita pienemmäksi. Istualtaan oli paras pito takasella ja vain jyrkimmät jäämäet piti tunkata ylös. Toisaalta peli rullasi hyvin näillä rengaspaineilla. Tämä vahvisti käsityksen että oma MTB vaihtuu joskus tämäntyyppiseen pyörään, jos maastot ja polut tukevat läskipyörän hankintaa. Sähköpeli on vielä kokeilematta.

Skinnailu kokemus oli uniikki ja aivan mahtava. Olen toki noita 160cm liukulumisuksia ulkoiluttanut monesti omalla mökkivuorella ja sen lähimaastoissa. Nyt pääsin vertailemaan millaista se on puiden seassa sekä puuttomassa maastossa vaikka olikin hieman tuulinen päivä (12m/s). Oli siteen ja monon lukitus ja vapautus/löysytys sekä lukitus klipsi ettei suksi lähde karkuun. Oppaan johdolla opeteltiin takasiteen kääntämistä sekä karvojen kiinnitystä ja irrotusta. Olin tosiaan viimeiksi laskenut noin 30 vuotta sitten sen ajan retro laskettelusuksilla. Karvat pitivät todella hyvin kovettuneella lumella, jossa oli pieni uusi putulumi ja samalla satoi lisää lunta. Puurajassa alkoi jo tuulemaan, eka lasku tehtiin loivaan metsärinteeseen, jossa pääsi pähkäilemään kummalta puolelta puita pitää laskea. Tämä tuntui menevän aika kivasti vaikka jännää olikin. Toinen nousu sitten Kesängin huipulle loivasti myötätuuleen oli hieno kokemus. Teräskantit jäykällä monolla piti suksen hyvin rinteessä. Hieman taas säätöä ylhäällä eli karvat pois ja pakkaaminen reppuun kovassa tuulessa. Nyt pidempään laskuun ja kiviä sai hieman väistellä mutta sukset toimivat hyvin ja niiden liikkeet olivat hyvin ennakoitavissa. Lopulta päästiin laskemaan suoraan parkkipaikalle ja olin yhtä hymyä. Nyt ymmärrän hyvin mikä tässä lajissa koukuttaa ja voisin itsekkin siihen hurahtaa. Kiitos Sannalle ja Peterille seurasta!

Näiden lajien lisäksi normaalia perinteistä hiihtoa uusia maisemia ihaillen. Kerran käytiin Sannan kanssa myös juoksulenkillä tekemässä kaksi pitkää mäkivetoa ja luistelusuksiakin testasin lähtöaamuna. En osaa sanoa kumpi oli hienompi Kukaksen vai Kellostapulinkurun hiihtolenkki maisemien suhteen, molemmat olivat mahtavia kokemuksia. Yhteensä liikkumisia taisi tulla joku reilu 24h.

Tomi

Lähtöaamun hiihtokeli oli maaginen Äkäslompolo järven jäällä, joka oli Merjan lempimaasto

Mutta jokaisena päivänä saimme nauttia myös auringosta! 

Lauantaina

siivosimme kämpän ja kävimme vielä syömässä ravintola Otsossa ja sen jälkeen kaupassa ja seuraavien päivien suunnitelmat oli hieman hatarat. Päätettiin ajaa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Pyhäjärven parkkipaikalle yöksi. Tie perille oli aurattu ja avattu vasta hiihtolomiksi, mutta osoittautui oikein hyväksi hiekkatien pätkäksi ja meidän Pakastearkku (retkiautomme lempinimi)  cross climate renkaineenkin pysyi tiellä hyvin. Vähän on jännitetty miten noilla renkailla pärjätään haastavissa keliolosuhteissa, jotka eivät siis ole nasta- eikä kitkarenkaat vaan "all year around" renkaat. Hätätapauksessa lumiketjut löytyy auton varustuksista. 

Satoi lunta tämän tästä ja Tomi kävi vielä liukulumisuksilla pienen retken järven toiseen päähän ihailemaan upeita kansallispuiston rakennelmia. Hyvin nukutti taas lämpimissä untuvapusseissa hieman viileässä autossa.

Seuraavana aamuna eli sunnuntaina siirryimme Muonioon Oloksen hiihtokeskukseen, Tomi kävi ilmoittautumassa Lapponia hiihdon ensimmäiseen osakilpailuun, matkana 60 km ja hiihtotapana perinteinen. Kävimme kysymässä hotellista luvan olla parkkipaikalla yötä, olihan siellä toki muitakin. Hiihdosta sitten seuraavassa jaksossa... 

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto Pyhäjärvi
Yksinäinen hiihtäjä