Norja 2025 (ja aluksi vähän Ruotsiakin) ; Vildmarksvägen Jämtland

Koko kesän kiihkeästi odotettu matkamme alkoi  tällä kertaa laivamatkalla Vaasasta Uumajaan loppukesän elokuisena aamuna. Uskollisena matkakotinamme kulki vielä tämän reissun rakas retkeilyautomme, joka on ristitty aikoinaan Pakastearkuksi. 

Yhteisestä päätöksestä päätimme tänä vuonna kiertää 2021 jo kertaalleen tutuksi tullutta Nordlandin lääniä ja etenkin sen eteläosassa sijaitsevaa Helgelandia. Nordland luetaan kuuluvaksi Pohjois-Norjaan. 

21.8. - 23.8.

Kun harrastaa löytöretkiä ja tutkimusmatkoja voi joutua tunnustamaan, että Ruotsissakin on näkemistä tälläisille luontoiluihmisille!  Lämmin suositus seikkailunhaluisille ja maisemanälkäisille - Vildmarksvägen.  Ympyräreitillä on mittaa peräti 500 km,  me ajoimme pätkän ensimmäisenä päivänä, yövyimme keskellä tunturia puskaparkissa ja seuraavana päivänä ei maltettukaan vielä ylittää rajaa Norjaan vaan jatkettiin tutustumismatkaa tien nähtävyyksiin. Tien varrella on useita putouksia ja yksi luolakin. Ylhäällä  Stekenjokkin  kohdalla käydään  876 metrin korkeudessa ja tie on siltä osin suljettu talvella. Tie on Ruotsin korkeimmalla kulkeva asfalttitie. 

Vuonna 2012 tiellä oli peräti 7, kyllä - luit oikein, seitsemän metriä lunta! Ruotsin "tuuliennätys" on myös mitattu näillä tuntureilla.  Gäddeden kylässä on turistinfo, mistä saa karttoja ja muuta tietoa alueesta. Vaellusreittejäkin tietysti löytyy niitä kaipaaville ja kalastus on myös suosittua. Porojakin nähtiin!  Näillä tuntureilla saa myös telttailla ja yöpyä matkailuajoneuvossa ihan luvan kanssa -  lintujen pesintäaikana liikkuminen tien ulkopuolella on kuitenkin rajoitettua.  Kuvissa häämöttää myös Norjan puolella kutsuvana Børgefjelletin kansallispuiston vuoret.

Yövyimme puskaparkeissa, ensin alempana paikassa missä

oli kävelyreittejä tällaiseen paikkaan 

ja toinen yö ylängöllä liki sen korkeimmalla kohdalla

Borgefjellin kansallispuisto häämöttää horisontissa Norjan puolella

Lämpötila oli näin elokuun lopulla jo lähellä nollaa ja sää

oli varsin kirpakka. Pipon sai päähän laittaa!

Vildmarksvägen alkaa etelässä E45:ltä Strömsundista ja pohjoisessa Vilhelminasta. Se kumman kiertosuunnan valitset, ei ole kovin tärkeää, mutta kun ihmiset kysyvät vinkkejä Facebook-ryhmissä, enemmistö suosittelee yleensä myötäpäivään.  Sitten käännyt Strömsundista Gäddeden suuntaan. Kuulemma monet, jotka ovat kiertäneet Vildmarksvägeniä yhteen suuntaan, valitsevat usein mennä uudelleen myöhemmin, mutta sitten toiseen suuntaan, koska näkymät ovat silloin erilaiset.

Tien varrelta löytyy myös kuusi näyttävää putousta. Me kävimme katsomassa ne kaikki:

Brattforsen, Gaustafallet, Hällingsåfallet (ehkä kuuluisin ja näyttävin näistä), Lejarfallet ja kaksi Brakkåfalletiksi nimettyä. 

Hällingsåfallet,  samanniminen joki syöksyy 40 metriä korkean pudotuksen yli ja vesi suihkuaa Ruotsin pisimpään kanjoniin. Talvella täällä on kuulemma upeita jääputouksia. Näin syksylläkin ilmankosteus oli erittäin korkea ja putouksen ympärille tulee usein sumua. Kävelyreitit menee molemmin puolin kanjonia ja reitit on pisimmillään noin 5 km jos lähtee ensimmäiseltä pysäköintialueelta. Varoituksen sana kuitenkin siitä, että tämä putous ei ole ihan päätien varrella. Me ajettiin idän  suunnasta peräti 50 km huonokuntoista ja kapeaa hiekkatietä ennenkuin päästiin perille. Toisesta suunnasta olisi ollut hieman lyhyempi ja parempi tie. 

Gaustafallet

Brakkåfallet

Ylitimme rajan paikasta, joka oli keskellä ei mitään ja matka jatkui kohti Norjaa eli varsinaista päämääräämme, mutta päätimme heti, että palaamme vielä tuonne Jämtlandiin ja Vildmarksvägenille!

Meillä ei ole juuri koskaan mitään tarkkoja suunnitelmia kohteista minne mennään...

...koska suunnan määrittää aina sää! 

Tie rajalle

Nordland