Norja 2025; jäätikön lumous

 28.8. - 30.8. 

Rabothytta, unelmieni yöpaikka!

Meillä ei koskaan ole omatoimisille matkoillemme tarkkoja aikatauluja eikä suunnitelmia. Varsinkin Norjassa on erittäin tärkeää reissata - mahdollisuuksien mukaan - niin, että sinne nokka missä paistaa. Ei sinne missä sataa. Norjassahan sataa jossakin päin aina :)  Sää sanelee paljon. Minulla oli vain yksi tavoite tällä kolmen viikon turneella - yöpyä jossain middle of nowhere  sellaisessa oikeassa DNT:n hyttassa missä siis ei ole mitään palveluja. Olimme toki yöpyneet jo aikaisempina vuosina sellaisissa täyden palvelun hyttassa, jotka on melkein kuten mikä tahansa yhden tähden hotelli. Paitsi, että yleensä ulos kun katsoo niin paikka on paremminkin miljoonan tähden majapaikka.  Olimme liittyneet DNT:n jäseniksikin nyt kun oli aikomus hyödyntää enemmänkin näitä DNT:n palveluja. Ja kun nyt olimme löytäneet uuden hyttan avaimenkin kotiin unohtuneen tilalle niin tuumasta toimeen. Niille joille ei tämä Norjan ulkoilujärjestö ei vielä ole tuttu niin tästä voit tutustua lähemmin 

Sääikkuna oli täydellinen, pelkkää päivänpaistetta!

...ja tämmöinen häikäisevä kauneus meitä odotti.

Rabothyttalla oli enää pari petipaikkaa vapaana, joten tartuttiin viime tipassa kiinni niihin ja varattiin paikat pari päivää ennen h-hetkeä.  

Rabothytta sijaitsee suorastaan uhkealla paikalla 1200 metrin korkeudessa, aivan Okstindbreen-jäätikön reunalla. Mökiltä on upeat näkymät jäätikölle sekä Okstindanin vuoristoon ja sen maisemaa hallitsevalle huipulle Oksskoltenille, Pohjois-Norjan korkeimmalle vuorelle. Rabothytta houkuttelee kävijöitä arkkitehtuurinsa ja nimenomaan ympäröivän erämaan kauneuden ansiosta. Vaeltajille se täyttää "aukon" vanhempien mökkien Kjendsvasshyttan ja Gråfjellhyttan välillä. Hyttaa oli juuri remontoitu, vaikka se ei kovin vanha ollutkaan, rakennettu 2014. Hytta täydentää upean reittiverkoston vaeltajille, jotka haluavat tutustua Nordlandin majesteettiseen Okstindanin vuoristoon. Mökki on itsepalveluperiaatteella toimiva eli miehittämätön ja siksi sinne tarvitaan avain. Nykyään ei siis avainta enää voi saada  Suomen Ladun jäsenenä, yhteistyö näiden kahden organisaation välillä on päättynyt. Rabothyttalle mahtuu  30 yöpyjää. 

Lähimmältä parkkipaikalta reitti ylös perille on noin 6 km, tämä kesällä mutta talvella joutuu auton jättämään kauemmaksi ja matkaa tulee 10 km. Nousumetrejä ei kovin paljoa tule, noin 600 ja reitti on melko lupsakka. Tosin ihan tarpeeksi raskas se minulle oli ja hengähdinkin helpotuksesta kun vihdoin, meillä kun on tapana kovin laiskasti käveleskellä,  liki kolmen tunnin kävelyn jälkeen viimeisen harjanteen päältä aukesi näkymä itse hyttalle ja samalla myös  häikäisevän kauniille jäätikölle. 

Kahvit ja vohvelit maistuivat taivaalliselta!

...ja keli oli kuin morsian!

Kävelymatkaa kertyi siis noin kuusi kilometriä

Oli reitillä hieman haastavampiakin paikkoja

Kesäaikaan hyttalla on poikkeuksellisesti ainakin silloin tällöin myös palvelua eli tupaisännät, jotka ovat vapaaehtoisia. Tällä kertaa he olivat kylläkin tupaemäntiä. Yösijaa vastaan he keittävät kahvia päivisin päiväkävijöille ja ainakin tällä kertaa myös kuumia vohveleita oli saatavilla. En osaa oikein sanoin kuvailla miten ihanalta kahvi ja vohvelit maistuivat siinä auringonpaisteessa vain + 2 asteessa istuessa mökin terassilla. Oli suorastaan lämmin ja isäntä kävikin pian vaihtamassa shortsit jalkaan :)

Paikalla oli pari muutakin ja meidän jälkeemme tuli isompi päiväretkiporukka, jonka ohitimme jossain vaiheessa matkantekoa. Illalla tuli sitten isompi ryhmä teinejä, koululaisia opettajien kera ja he majoittuivat myös kuten mekin. Ennakkotiedoista huolimatta ei meidän kanssa samaan huoneeseen kuitenkaan tullutkaan muita. Iltapäivä kului lähistöllä kävellen ja keittiössä ruokaa kokaten. Näissä  ubetjent  mökeissä on siis täydet ruuanlaittovälineet astioineen. Sähköä ei mökissä ollut, liesi toimi kaasulla ja vessa oli tavallinen kuivakäymälä, joka haisi aivan hirveältä! Johtui ilmeisesti siitä, että se oli juuri edellisellä viikolla käyty  helikopterilla  tyhjäämässä. Haju tuli siis huoneisiin asti jos joku huolimattomasti jätti asuintiloihin johtavan oven vähänkään raolleen. 

Yö sujui rauhallisesti jahka teinit malttoivat mennä nukkumaan. Aamulla aamupalan jälkeen tallustelimme saman reitin takaisin autolle ja matka jatkui taas.

Iltapäivä sujui rattoisasti ympäristöön tutustuen

Oli niin kaunista ilta, etten meinannut malttaa mennä nukkumaankaan!

Paluumatkallakin pysähdyttiin tähän kohtaan reittiä, tällekin majalle löytyy kyllä tarina...

Yksi unelmani kuitenkin toteutui ja onnistuneesti!

Lisätietoa hyttasta tästä!

Seuraavan yön yösija löytyi taas satamasta. Ja seuraava päivä meni shoppaillessa ja ajaessa kohti seuraavia seikkailuja. Olimme jo 2021 matkalla ajaneet Helgelandkysten veieniä eli Helgelandin rannikkotietä, fylkesveien nro 17, joka on yksi Norjan kansallisista maisemateistä ja joku saattaa olla sitä mieltä, että se olisi niistä kaikista kaunein. Nimensä mukaisesti se kulkee pitkin rannikkoa, joten vaikea sitä on kovin tylsäksikään väittää :D