8. Ultrajuoksua ja kuuseen kurkottelua

11.7 - 17.7  Euro Tour IV, korkealta ja kovaa 

11.7.  Rifugio F.Cavazza ja Innsbruck, Natterer See, Itävalta

Passo Vaiparola ja kiipeilijöiden puskaparkissa herätys. Isäntä oli himoinnut parkkipaikalta lähtevää alhaalta päin melko huikealta näyttävää reittiä, jonka numero oli enteilevästi 666. Annetaan nyt hänen kertoa tunnelmat reitiltä kun sinne aamutuimaan heti lähti:

"Todella mukavan jyrkkä ja kapea kanjoni nimeltä Val Setus. Siitä pääsi nousemaan vaikka kuinka pitkälle, tuntemattomille Dolomiittien poluille ja huipuille.  Aluksi oli  tarkoitus  nousta vain Rifugiolle (F Cavazza)  saakka ja palata samaa reittiä takaisin. Nousu oli kuitenkin jo heti aamutuimaan sen verran ruuhkainen ja noustessa se oli jo nähty, joten katsoin että voisi mennä toista reittiä takaisin alas. Joten jolkottelin birra piccolon jälkeen Val de Mezdin kautta alas ja katselin kun Via ferrata Exner reitillä oli porukkaa kuin pipoa. Siinä oli huikee ilmasilta sekä jyrkkyyttä vaativaankin makuun.. Lenkkiin hurahti 2h aikaa ja  se oli hyvä viimeistelyharjoitus tulevan lauantain kisaan Garmisch-Partenkirchenissä."

Näkymä 666 reitiltä alas, siellä se meidänkin matkakoti on! 

Hissukseen ajeltiin alppiteitä eteenpäin ja pysähdyttiin kahville kun sen aika oli. Jotenkin matka vain kulki ja mitään jaloitteluun kelpaavaa taukopaikkaa ei oikein löytynyt enää iltapäivästä. Lopulta päätimme ajaa yöksi kovin kehuttuun (Park4Night sovelluksen käyttäjäkokemusten perusteella) camping paikkaan Innsbruckin liepeille, Natterer See . Koska oli jo illansuu emme sen kummemmin tutustuneet paikkaan kun jouduimme jonottamaan pääsyä respaan, joten kun sieltä kerrottiin että vielä on paikkoja jäljellä niin otimme sen, hinta 50 e osoittautui tämän reissumme kalliimmaksi paikaksi ja se oli meille pettymys koko paikka. Kaikki pienen uimalammen lähimmät ja reunimmat paikat oli tietysti varattu jo ja meidän paikkamme oli kaukana pellolla heinäpaalien ja rakennusjätteen vieressä. Oli siellä muitakin toki. Sieltä oli liki 400 metrin matka vessaankin. Kehutun vuorinäköalan sijaan sai katsella vastapäätä olevaa metsää ja paikan pitäjän tai pellon vuokraajan - mitä lie kaatopaikkaa, jota oli yritetty verhota epämääräisellä verkkoaidalla. Hirveästi oli meininkiä uimalammella, jonka vesi oli niin likaista ettei tullut mieleenkään mennä uimaan. Ravintolaankin mentiin toiveikkaina syömään (kerrankin syötiin ulkona!) mutta pizzat ei olleet kummoiset. Sielläkin oli vain kova meteli kun lapset melskasivat vieressä hyppien uimaan. No paikka olikin varmasti lapsiperheiden paratiisi, mutta vuorilla viihtyville kengän kuluttajille se ei antannut mitään.  

 

12.7.  via Kuhta pass,  Lermoos 

Isännän kertomus ja tarinan nimi "auton ruttaaminen": 

Navigoin googlen ja garminin navilla, koska reittien ristiriitaisuuksien ilmestyessä näyttöön voi itse puuttua tilanteeseen. Tällä kertaa käytin vain ykkös navia eli Garminia. Se opasti ihan oikein leirintäalueelta ulos ja tarkoitus oli ajella tuonne passin suuntaan pienempiä teitä.  Lopulta missasin yhden risteyksen ja sen jälkeen pääsin takaisin reitille. Tien kaventuessa ja traktorin tullessa vastaan aloin miettimään  että olikohan tämä meidän autolle sopiva tie ja minne navigaattori mahtaa meitä viedä.. Olisi ollut +5km kapeaa tietä tarjolla kun alhaalla olisi isompi tie. Päätin tehdä u-käännöksen ja siinä oikea takakulmassa ollut 50cm korkea betoniaita jäi kuolleeseen kulmaan. Tätä en huomannut, mutta ruttuun menevä pelti on sen verran äänekästä ettei sitä voinut olla huomaamatta.

Nousin autosta ja kiroilin kuten tapana on. Tutkin vauriot ja vain yksi lista oli lähtenyt ja peltiä meni hieman ruttuun. Rengas ja vanne olivat ehjiä, joten säikähdyksellä selvittiin. Peltiä voi oikoa sitten joskus. Emäntä lohdutteli toistaen vähän ärsyttävästikin että "peltiä se vaan on, sitä saa uutta" :D :D :D Aikaisemminkin olen huomannut että u-käännösten tekeminen risteyksissä on turhan altista kun Irlannissakin ajoin väärää puolta niiden jälkeen.

Lopulta päästiin passolle useiden tietyömaavalojen jälkeen.  Varmaan talvella ihan jees paikka mutta nyt ei toiminut yhtään. Sieltä hissuksseen mentiin parkkipaikka tarkastus kerrallaan kohti yhtä paikkaa,  jota oli  Park4Night sovelluksessa taas, toisin kuin edellistä camping paikkaa kovasti moitittu. Pienen silmäilyn jälkeen todettiin paikka mainioksi juuri meille. Osoittautui aivan mahtavan siistiksi kaikinpuolin, suihkut ja vessat, jopa pesukonekin siellä oli. Ja mikä parasta vain muutama auto edes mahtui siihen. Kävimme syömässä viereisessä ravintolassa ja istuttiin vähän iltaakin olutlasin äärellä. 

Camping alue oli rautatien ja valtatien välissä, pienen huoltoaseman takana ja se maksettiinkin siihen asemalle. Huoltotilat olivat vieressä apartment majoituspaikan  alakerrassa ja toiset vessat (Hotel Lärchenhof) hotellin alakerrassa. Olimme täällä seuraavankin yön ja vain kerran tuona aikana juna jyskytti korvan juuressa, joten siitäkään ei ollut minkäänlaista haittaa.  Paikka maksoikin vain parikymppiä. 

13.7.  Lermoos ja  Zugspitze (via Itävalta) - Saksan korkein vuori

Aamulla suunnattiin parkista Zugspitzen hissiasemalle Ehrwaldiin ja siitä ylös hissillä Zugspitzelle. Viime vuonna lokakuussa kävimme saman reissun, mutta  Saksan puolelta.  Keli oli täysin aurinkoinen, ei pilvenhattaraa. Olimme varautuneet siihen, että ylhäällä 2962 metrin korkeudessa olisi liki yhtä kylmä ja tuulinen sää kuten lokakuussakin, mutta nyt oli suorastaan helle! Ylhäällä oli jäätikköä hieman vielä jäljellä, mutta kaikki lumet olivat melkein sulaneet. Lokakuussa oli lunta paikoin jopa puolireiteen alhaalla jäätikköasemalla. Muutamia lumiukkoja kuitenkin vielä löytyi. Pienet kävelyt, 10 000 askelta kertyi ihan huomaamatta kun ala-asemallekin missä pystyy vähän pidempääkin lenkkiä kävelemään ostimme liput ylhäältä. Tomia olisi kovasti kiinnostanut nousta jyrkkää polkua takaisin yläasemalle, mutta ei siitä siinä vaiheessa kisaviikkoa olisi ollut kuin haittaa. Katsoimme ihaillen kun ihan pieni tyttökin, hyvä kun kävellä osasi kiipesi kivistä rinnettä siksak polkua ylös niin että heilahti! Pastat juomineen nautittiin  myös hengailu meiningillä.  Yöksi siis päädyttiin palaamaan takaisin samaan paikkaan,  jossa edellinenkin yö oltiin.  

Varsinaiselle ihan huippu huipulle olisi päässyt via ferrata varusteilla suoraan hissiasemalta, 

mutta sinne oli järkyttävän pitkä jono ja toiset jopa meni ilman varusteita. Aika rohkeeta sillä tuosta on 

todella paljon pudotusta jos ote vaijerista lipeää.  Opas meni ryhmänsä kanssa asiallisesti varusteiden kanssa ja joutuivatpa opastamaan muitakin menijöitä siinä ohessa. 

Hempalle ja Reissu-Napsulle teimme lumiukon kaveriksi. 

14.7.  Garmisch-Partenkirchen, Saksa

Olimme jo etukäteen suunnitelleet, että paras paikka kisan kannalta olisi yöpyä Wankin hissiaseman alla olevalla Stellplatzilla, jonka olimmekin jo lokakuun reissulla bonganneet. Maksoimme samantien neljä yötä tänne, 25 e yö. Koska tämä ei ole leirintäalue vaan tavallaan matkaparkki, monelle yhden yön pysähdyspaikka niin autot ajetaan todella tiukkaan, mutta silti toiset levittävät leirinsä puutarhatuoleineen päivineen melko leveälle ja osa keskelle kulkuväyliäkin ja ensimmäinen yö osoittautui melko rauhattomaksi, joka puolella yskittiin ja istuttiin iltaa, joten päätimme seuraavana aamuna vaihtaa paikkaa ja sen jälkeen kaikki olikin jo ok kun olimme aivan reunimmaisella paikalla puun varjossa. Oli nimittäin yli 30 asteen helle!  Päivä kului muutoin ihan vaan himmaillen. Kävimme vain keskustassa kävellen kun Tomi haki numerolappunsa lauantain kisaan. 

15.7. Garmisch-Partenkirchen, Saksa

Kuuman päivän jälkeen oli vähän pilvisempi päivä. Himmaillen kulutimme vain aikaa. Ei muuta mainittavaa... toki tankattiin. 

16.7.  Garmisch-Partenkirchen , Zugspitz Ultratrail 106 km

Tomin kertomus kisan kulusta: 

Aamulla aikainen herätys ennen viittä, aamupala ja kipin kapin starttipaikalle kävellen perusteellisen aurinkorasvauksen jälkeen. Luvassa jälleen kuuma päivä.  Onneksi bongasin takaatulevan taksin ja nostin liftarin peukun ylös ja sain itselle sekä samaa matkaa kävellen lähteneelle kaverille kyydin lähtöpaikalle.  Kahden kilometrin kävelymatka ei ihan parasta jumppaa olisi tässä kohtaa ollut kun tiedossa oli 106 km vuorenrinteillä rymyä. Nyt  ehti  juomaan kahvinkin starttipaikalla. Starttilaukaus pamahti klo 7:10. 

Päivästä oli tulossa lämmin, joten lähdin verkkaisesti matkaan noin joukon puoliväliltä. Maastoon siirryttäessä syntyi jo jonoa ja ajoittain joutui hetken odottelemaan. Porukka meni hyvää vauhtia, joten matkustin letkassa hyvillä mielin ja  tapani mukaan kuvailin hieman maisemia samalla. Hiljaista porukkaa oli ja mietin josko tämä onkin pyhiinvaellus :D  Juotavaa sai hyvin alussa ja hiki kasteli koko ukon heti miten. Varjoisissa paikoissa oli mukavan vilpoista ja ensimmäinen mäki oli helposti noustu ja alamäessä yritin pitää enempi vauhtia päällä kunnes totesin ettei kannata vielä hurjastella. Toiseen mäkeen saatiin jo jyrkkyyttä ja sai tunkata oikein olan takaa.  Ylämäki meni helpommin kuin alamäki, jossa joutui jo lyhentämään askelta todella reilusti. Etureisi ei ilman sauvoja olisi kestänyt jyrkkää kulmaa. Maisemat olivat huikeita ja matkan edetessä vain paranivat.

Itävallan puolella oli hiihtokeskuksia ja laiduntavaa karjaa. Yritin aina jokaisen huollon jälkeen tehdä twitter päivityksen ketjumuotoisena kuvan kera. Tämä toimi ihan kivasti ajankuluna kun mietti millaisia kuvia reitinvarrelta lähettää seuraajille. Jokaiselta huoltopaikalta tuli myös väliaika, joka oli hyvää palvelua. Huomioin myös että pelastushenkilöstöä oli matkan varrella eniten mitä missään kisassa olen nähnyt. Onneksi oli aika joutilaan näköistä hommaa, toki moikkailtiin puolin jos toisin. Yhdessä kohtaa oli paikallinen maajussi laittanut vuoren rinteeseen oman huoltopaikan, tarjolla oli kokista, mutta minä pyysin hörpyn olutta joka näytti myös jussille maistuvan, Mukillisen sainkin. Kyllä virkisti! 

Alun reitti tosiaan muodostui kahdesta isommasta noususta ja sitten hiivuttavasta kolmannesta noususta sekä lopun jyrkemmästä laskusta,  joka oli tietä eli mielestäni ihan helppo lasku. Kolmas pidempi lasku oli teknisesti vaativaa ja reitti oli  todella kivinen ajoittain. Tarkkana sai olla minne jalkansa laittoi. Ohut ilmanala ei haitannut yhtään. Lämmin keli vei hieman mehuja, joten suolan ja nesteen kanssa sai olla tarkkana. Puolen välin jälkeen käyttelin sauvoja melkein kokoajan jopa tasaisella pitämään vauhti yllä. Siinä vaiheessa oltiin vielä optimi tavoiteaikataulussa juuri ja juuri. Lopun tasainen pitäisi pinkoa vauhdilla, joten annoin hieman periksi ja kuten itselläni on tapana -  varmalla askeleella maalia kohti. Lopun kilometrit menivät vauhdilla otsalampun valossa. Hieman viileämmässä kelissä olisi ehkä voinut hieman enemmän ottaa kauramoottorista irti, mutta olen tosi tyytyväinen tähän suoritukseen minulle liiankin kuumassa kelissä.

Mittarin mukaa taukoihin meni noin 1h kun loppuaika oli  17 h 59 min ja 107,4 km, noususumma 5400 m.  Omassa "vanhemmat pojat" sarjassa oli sijoitus 22/182 ja koko joukossa 70/511. Paljon oli keskeyttäneitäkin kun kaikenkaikkiaan matkalle lähti 682. Pussillisen nallekarkkeja söin sekä yhden salamipötkön omista eväistä,  järjestäjien eväät olivat todella kattavat. Juomia en laskenut, mutta enintään oli 1l nestettä kannossa ja mukilla tankattiin lennosta sellaisista paikoista jotka olivat ok sekä huolloista.

Maalissa pimeässä kello yhden aikaan yöllä oli tietysti hieman hiljaisempaa kuin päivällä humussa kun muiden matkojen kilpailijoita tuli enimmäkseen maaliin tiuhaan tahtiin. Merja oli näitä katsomassa. Sain mitalin ja hain Finisher paidan. Tankkasin järjestäjien maalihuollosta hieman evästäkin masuun ettei nälkä yllätä yöllä. Camping alueelle ei ollut kyytiä tarjolla joten kävelin sitten  2km tuohon päälle hissukseen. Suihku maittoi ja vauriot olivat vähäisiä, pari pientä rakkoa jotka ei tahtia haitanneet.  Kuvia reitiltä ei tässä nyt liiemmälti ole, video valmistuu kun ehtii. 

Järjestäjien kuva mallikkaasta sauvakävelijästä :D 

Kun oikein tarkkaan katsoo niin minähän se siinä ilmassa,

pitää tästä lähtien tulla valoisaan aikaan maaliin että tulee parempi kuva

kun järjestäjien kamerassa ei ollut salamaa... 

Aamulla hitaan heräämisen jälkeen maistuikin jo olut

17.7.  Garmisch-Partenkirchen, Saksa

Annoin isännän nukkua pitkään, koska tuli vasta yhden kahden maissa YÖJALASTA  :) 

Kauppassa ajattelimme käydä iltapäivällä eli kun yöpymismaksuun sisältyi ilmaiset bussiliput keskustaan niin käytimme niitä nyt toistamiseen, mutta ihmetys oli suuri koska liki koko hyvin vilkas keskusta oli nyt melkein autio ja kaikki kauppaliikkeet kiinni. Myös ruokakaupat. Käveltiin 2,5 kilometrin matka takaisin Wankille ja matkalla löydettiin sentään yksi konditoria kahvila mistä voitiin ostaa aamuksi edes sämpylät. Ja huoltoasemalta oluet. 

Seuraavana aamuna reissujalkaa jo pakotti kovasti ja matka jatkui...