9. Maailma on kirja, ja ne, jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun

 18.7. - 26.7. Euro Tour IV,  yllättävää ja tylsää

Loman loppuvaiheet tarjosi yhden parhaista camping alueista,

saimme hollantilaisen isäntäpariskunnan mukaan leirintäalueen luksus paikan, tosin nämä 

rouvat eivät olleet kovin seurallisia kun siirtyivät heti kauemmaksi märehtimään.

Kuva auton ikkunasta.Tämä olikin ainoa paikka missä jutustelimme pidempään alueen omistajien kanssa, mm. revontulista ja ultrajuoksusta. Me kun emme harrasta matkailua sen vuoksi, että tutustuisimme erityisesti ihmisiin vaan luontoon. Tässä nyt oli luontokin toki lähellä! 

  

Järvimaisemia matkan varrelta

18.7. matka kotia kohti alkaa hitaasti mutta varmasti

Kisat oli nyt ohi, neljä viikkoa reissattu ja paluu pikkuhiljaa kotiin päin alkoi. Ei vaan olisi millään malttanut jättää vuoria taakse. Isäntä etsiskeli taas kartasta jotain mielenkiintoisen näköisiä pikkuteitä ja niin hieman murjotun Pakastearkun nokka lähti kohti - ei pohjoista vaan itää. Isar nimisen joen varrella kulki hieno, hyvin kapea maksullinen tie. Tien alussa oli vanha herra lipunmyyntikopissaan ottamassa maksun vastaan, 10 eurolla sai tien ajaa päästä päähän ja kyllä se kannatti. Oli taas kuuma päivä, 30 astetta ja oli kiva juoda kahvit yhdellä tien varren lukuisista parkkipaikoista. Tie oli suosittu niin polkupyöräilijöiden kuin moottoripyöräilijöidenkin keskuudessa. Kukapa ei mutkateistä tykkäisi :D 

Meidän reissullamme osui - kuten aina - teitä monen sorttisia matkan varrelle

Mutkatien toisessa päässä oli toinen vaari päivystämässä ja joki aukeni kahteen eri järveen, joista toinen oli aivan mahtavan näköinen, joten päätin käväistä uimassa. Isäntä oli jo lillutellut juoksusta jäykistynyttä vartaloaan joessa missä vesi oli kylmää jäätikkövettä. Mainittakoon, että joen varrella oli pari naturistia ilman vaatteita viettämässä kesäpäivää. Pari muutakin luontohenkistä nudistia näimme viikon aikana syrjäisemmillä järvenrannoilla. 

Monet kyseli tästä kuvasta että eihän voi olla mahdollista, että

tällaisessa paikassa olisimme saaneet olla vain kaksin ja vastaus on että ei tietenkään

mutta kuka nyt haluaisi kuvata alasti aurinkoa ottavaa vanhaa miestä tai vedessä lotraavia lapsia ja koiria :) Eli kysymys on siitä miten kuvan ottaa. Mutta tämä oli kyllä yksi rauhallisimmista ja hiljaisimmista rannoista mitä reissumme aikana hellepäivinä nähtiin. Vähän väkeä, syrjäinen sijainti?

Ajelimme rauhakseen iltapäivän mittaan Itävallan rajaa hieman myötäillen itään päin etsien autolle sopivaa paikkaa missä se meidät voisi seuraavan yön ajan uneen tuudittaa. Hyvänä apuna tässä taas Park4Night sovellus. Näin tien varrella tienviitan Klamm ja kävimmekin siinä kääntymässä jo, jatkettiin kuitenkin matkaa mutta käännyttiin takaisin kun se löytyi sovelluksestakin puskaparkkipaikkana. Maksullinen parkkipaikka missä ei ollut yöpymiskieltoa, sinne siis. Ja "klamm" tarkoittaa rotkoa tai kanjonia joten käveltiin noin 300 metriä joen vartta ja mikä paikka siitä löytyikään. Kuten niin monesta tienvarresta myös täältä löytyi reittiopasteita useampaan suuntaan ja jollekin vuoristomajallekin. Istuimme hetken kanjonin reunalla ja otettiin - tapamme mukaan - monen monta valokuvaa kun valokin oli niin suotuisa. Vesi oli täälläkin sopivassa kulmassa kuvattuna aivan vihreää. Hieno paikka ja helposti saavutettavissa. Tässä oli hyvä yöpyä. Pari muutakin matkailuautoa tuli illan mittaan paikalle. 

19.7.   Salsburg ohimennen ja Berchtesgaden 

Aamu aukeni jälleen liki pilvettömänä ja hyvin lämpimänä. Yöllä saattoi kuitenkin usein jopa vähän paleltaa ohuissa kesämakuupusseissa. Aamupäivän matkan varrella oli jälleen yksi kaunis järvi ja kävelimme pienen aamulenkin Tegernsee nimisen järven rannalla. 

Seuraavana saavutettiin paikka nimeltä Hintersee ja luulin että olemme matkalla kuuluisaan kesähiihtopaikkaan kun google maps tarjosi nimeä Ramsau. Kunnes huomasin, että samannimisiä paikkoja on useampia tai ainakin kaksi ympäri Alppeja.  Pieni tauko kuitenkin - siellä jossakin. Aina ei oltu oikein kärryillä minkä nimisessä kylässä kulloinkin lattemme joimme :) 

Matka jatkui...

Kehlsteinhaus (tunnetaan myös nimellä Kotkanpesä) on Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen vuonna 1939 Adolf Hitlerille 50-vuotislahjaksi rakennuttama loma-asunto Berchtesgadenin lähistöllä Saksan Alpeilla. (Wikipedia). Olimme käyneet Kotkanpesässä ihan ensimmäisellä Euro Tourilla jolloin olimme liikkeellä moottoripyörällä. Kun tällä kertaa ajelimme päämäärättömästi kohti  "vain jotakin vuoristotietä, joka olisi mukava ajaa ja josta saattaisi löytyä kiva yöpymispaikka" niin en ensin heti tunnistanut missä ollaan, kunnes näin ensimmäisen kyltin Kehlsteinhaus. Olihan moporeissusta kulunut jo 15 vuotta. Päätettiin ajaa ylös katsomaan maisemia ja mietimme myös yöpymistä. Oli jo iltamyöhä ja varsinaiset vierailut Kotkanpesällä ohi, sinnehän mentiin loppumatka bussilla ja loppu hissillä vuoren sisällä. Tie oli hiljainen. Emme ollenkaan odottaneet niin upeita maisemia, joten jäimme niitä hetkeksi ihailemaan, mutta yöpyminen oli valitettavasti maksullisen tien varrella kokonaan kielletty. Lopulta oli vain laskeuduttava alas ja etsittävä joku muu paikka. Alasmenotiellä pysähdyimme yhteen kohtaan missä yksinäinen vanha mies soitti näköalapaikalla jotain erikoista haitaria muistuttavaa soitinta. Jotenkin eeppinen hetki ja näky. Ei kehdattu ottaa kuvaa kuitenkaan.

Tämä oli liki kuusi viikkoa kestäneen reissumme ainoa ilta, jolloin meinasi oikein kunnon epätoivo iskeä kun pari kolme leirintäaluetta missä kävimme kysymässä olivat aivan täynnä ja ainoa mahdollisuus oli ajaa vaan eteenpäin. Olimme aivan Saksan ja Itävallan rajalla, joten ajoimme aina Salsburgiin asti iltamyöhään ja pidimme peukkuja, että pääsisimme kaupungin ulkopuolella olevalle Stellplatzille. Tulimme paikalle joskus iltayhdeksän aikaan, jolloin ei enää ollut tietysti henkilökuntaakaan paikalla, mutta joku vakioasukkaista tuli meille kertomaan, että kaikki tyhjät paikat on varattuja kun sellaiseen vaan meinasimme ajaa. MUTTA, kun kerroimme että campingit lähialueilla ovat kaikki täynnä niin antoi meille paikan nro 1, joka oli ilmeisesti jonkun vakioasukkaan joka ei nyt viikonloppuna vaan ollut paikalla. Se oli aivan nurkassa ja ihan kiinni aidassa ja aidan toisella puolella meni rekkojakin joten meteli oli huumaava. Yhtään meidän autoa isompaa ei siihen pikku rakoseen olisi mahtunutkaan. Mutta suihku oli hyvä ja unikin tuli yllättävän hyvin. 

20.7. Bayerischen kansallispuisto, Saksa

Ja jälleen matka Itävallan puolelta Saksan puolelle. Suurempia suunnitelmia ei tänäänkään, mutta poimin kartasta sentään yhden kansallispuiston, joka näytti ihan mielenkiintoiselta. Sinne siis. 

Nationalpark Bayerischen Wald, aivan Tsekin rajan tuntumassa. Kuuma päivä, 32 astetta, joten ajopäivä oli pitkä mutta mukavan viileä ilmastoidussa autossa ja kävellä iltapäivällä vain pikku lenkki puistoon osassa,  jossa oli villieläintarha, tosin täälläkin eläimet olivat pääosin nukkumassa puiden varjossa jossain tarhojensa viileissä osissa eikä niitä juuri näkynyt.  

Kansallispuisto jatkuu rajan toisella puolella nimellä Sumava. Puistot tunnetaan myös nimellä Bavarian forest ja Tsekin puolella Bohemian.  Korkeita vuoria täällä ei ole, korkeimmatkin 1400 metriset on tiheän metsän peitossa, kuten koko kansallispuiston aluekin. Polkuja menee ristiin rastiin, ja infopisteestä hankkimastamme kartasta niitä löytyy todella paljon, ne on leveitä ja ainakin meidän näkemämme monet ihan soralla päällystettyjäkin. Pyöräilyynkin sopivia. Toisinkuin esimerkiksi Dolomiittien alue ja Saksan järvialueet ja Alpit täällä on todella hiljaista ja rauhallista, isotkin parkkipaikat ammottavat tyhjyyttään, valitettavasti vaan kaikissa oli kielletty yöpyminen, kuten telttailukin koko kansallispuiston alueella. Käsittäksemme osa alueesta on myös luonnonpuistoa (naturpark). Illaksi etsimme taas leirintäalueen ja tällä kertaa se löytyikin varsin vaivattomasti, toki se oli melkoisen vaatimaton. 

21.7.  Bayerischen kansallispuisto, Saksa

Aamulla ajoimme läheiselle hissiasemalle ja kiersimme aamulenkin merkeissä pienen Große Arbersee järven, joka olikin yllättävän suomalaistyylinen upeiden, jopa 400 vuotta vanhojen lehtipuiden reunustamana. Järvi oli majavan valtakuntaa ja ihan läheltä sai ihailla perheen pesää ja osa järvestä oli suojattu ettei sinne polkuveneillä olisi tultu, veneet tuntuivat olevan monen suosiossa. Reitti oli noin 2 km pitkä. Lopuksi taas toiset aamukahvit paikallisessa bistrossa. Olimme varhain jo kahdeksan jälkeen liikkeellä, joten rauhassa sai kävellä, mutta palatessa tuli jo väkeä runsaslukuisena paikalle. 

Ajoimme lyhyen siirtymän toiselle hissiasemalle ja lähdimme siitä kävelemään ylempänä sijaitsevalle Kleine Arbersee -järvelle.  9 km reitti meni läpi vanhan metsien kivikkoista leveähköä metsätietä ja sukelsi lopulta metsän läpi polkua järvelle minkä myös kiersimme. Nautimme kevyen keittolounaan vuoristomajassa, tai sen tapaisessa ravintolassa ja palasimme samaa reittiä takaisin. Kaunis järvi tämäkin. 

Erikoisia reittimerkintöjä, täysin ei selvinnyt mitä tämä moukarinheittäjä merkki tarkoittaa?

22.7. Adrspach-Teplice Rocks, Tsekki

Olin poiminut vinkin paristakin facebook ryhmästä - kaivanut googlella kuvia ja siinä se oli, ajatus että tämä paikka pitää nähdä omin silmin,  Adrspach-Teplice Rocks Tsekeissä. Kotisivuilla lukee, että kansallispuisto, joistakin toisista sivustoista ei sitä käsitystä saa vaan että luonnonpuisto. Yllätys oli, että siellä sai kuitenkin esimerkiksi kiipeillä näillä upeilla kalliomuodostelmilla!  Olimme kyllä lukeneet, että reitille pitää ostaa lippu etukäteen netistä ja lippu nimenomaan tietylle kellonajalle, samoin kuin parkkilippu, mutta koska ei ikinä voi tietää mitä matkalla sattuu niin päätimme vaan ajaa paikalle. Puolilta päivin oltiin perillä ja parkkipaikan vahtina oli englantia ihan kivasti puhuva nuorimies, joka opasti meitä lipun ostossa kun kävi niin kätevästi että klo 15 oli vielä lippuja jäljellä. Kuuma päivä jälleen, mutta onneksi osoittautui niin että metsän kätköissä ja kallioiden kainalossa oli oikein mukavan siedettävä lämpötilä ja kivasti varjoa. Reitille saatiin mittaa n. 6 km vaikka gps häröili kyllä kovasti. Lopuksi kun kiersimme vielä järven. Pidemmästikin siellä pääsee kyllä tai vaihtoehtoisesti voi lähteä viereisest "kylästä" eli Teplicestä. Junakin siinä pysähtyi, joten luulisi että kauempaakin pääsee ilman omaa autoa? Tarkemmin ei asiasta selvää otettu.

KLIK vähän lisätietoa.... 

Kuvat puhukoot puolestaan loput tästä sykähdyttävästä paikasta. 

 

23.7. - 24.7.  Karpacz ja loputonta maantietä, Puola

Yritimme vielä viime metreille etsiä jotain nyppylöitä aistiemme iloksi, mutta seuraava etappimme, Puolan puolella  osoittautui väkimäärästä päätellen varsinaiseksi turistirysäksi. Ostimme kuitenkin hissiliput ylös vuorelle, mutta vaikka alhaalla oli viileää ja sateistakin niin ylhäällä oli aurinkoista ja kuumakin, joten emme olleet varustautuneet siihen ilmanalaan, Kävelyretki jäi lyhyeen ja laskeuduimme hissillä vaan alas. Tosi suosittu paikka tämä ski resort näytti olevan näin kesälläkin.  Yöpymispaikka illalla löytyi "forest campingista", nätti järvi, mutta aivan liikaa ihmisiä eikä mitään muita palveluja kuin TOI TOI vessat. 

...ja taasko me ajellaan näitä teitä :) 

Seuraava päivä menikin sitten jo vain ajellessa melko mitäänsanomattomien maisemien halki kunnes lopulta päädyimme sittenkin moottoritielle kun ei matka oikein tuntunut kunnolla etenevän. 

25.7. Wikierskin (Puola)  ja Kemerin kansallispuisto, Latvia

Reissu alko jo kieltämättä vähän painamaan, lähinnä siksi ettei enää tuntunut olevan mitään näkemistä, joten kävimme vain piipahtamassa Wigryn (Wikierski Park Narodowy) kansallispuistossa, joka osoittautui kuten netistä olin jo lukenutkin lähinnä pyöräillen ja meloen parhaiten saavutettavaksi. Polkuja ei juuri löytynyt. Piipahdimme vain lintutornissa ja toisaalla järven rannassa. Perhosia riitti kyllä kuvattavaksi!

Nopeasti Liettuan läpi ja pysähdys yöksi Kemerin kansallispuiston yhden reitin alkupisteeseen, joka oli jo menomatkalta tuttu. Näin vältyttiin se iänikuinen pakkopulla tällä road tripillä eli yöpaikan etsiminen. Iltahämärässä isäntä ehti vielä piipahtaa vähän jalkojaan verryttelemässä tuolla muutaman viikon takaiselta retkeltä tutuksi tulleella suoalueella. 

26.7.  Kotia kohti

Lennosta laivaliput päivällä iltapäivälaivaan Tallinnasta  ja kotiin Helsinkiin. 

6415 kiinnostavaa, välillä vähemmänkin kiinnostavaa kilometriä, 8 maata, minulle vähemmän kilometrejä, isännälle aika paljon kun siihen sisältyi se 106 kilometrin lenkkikin. Mikä oli parasta reissussa?

1. Dolomiitit, suosittelen kaikille ainakin kerran elämässä vierailukohteeksi nuo minun mielestäni maailman kauneimmat vuoret. Ne kannattaa nähdä ja kokea monesta eri suunnasta. Ja autollakin pääsee vaikka mihin! Me olemme käyneet jo neljä kertaa. 

2. Grossglockner High Alpine Road, vaikka olimme tämän ajaneet jo kerran aikaisemmin, silloin moottoripyörällä niin olihan tämä nyt autolla jälleen kaiken sen rahan ja vaivan arvoinen. Mutta parasta oli yö ylhäällä. Auringonlasku ja auringonnousu. 

Myös monet muuta passo- ja alppitiet olivat mahtavia, ainakin minulle kun saan vaan istua autossa ja ihailla maisemia :D 

3. Ukkosyö Laussassa, en ole koskaan kokenut sellaista ukkosta enkä varmaan koskaan tule enää kokemaan. Oli aivan kohtalon ivaa, että ajauduimme juuri sellaiseen paikkaan puskaparkkiin viettämään yömme. Ukkonen kesti kokonaista kuusi tuntia ja välillä meidän autokin, vaikka oli kaikki ikkunat peitetty oli aivan yhtä kirkas kuin päivänvalossa. Ja ne salamat, joita oli pakko katsoa ikkunasta illalla kun ne valaisivat ja välkkyivät koko laajan taivaankannen yllä.  Myös kiva yksityiskohta oli siinä illansuussa kun automme edestä ajoi vanha isäntä paskakuorman jos toisenkin vanhalla raihnaisella traktorillaan ja ojensin hänelle kylmän oluen, mitään emme toistemme jutuista ymmärretty mutta hymy oli korvasta korvaan hänellä kun lahjan sai. Eikä se paskan haju edes juurikaan haitannut! 

4.  Adrspach-Teplice Rocks, yksi niitä erikoisimpia luonnonnähtävyyksiä mitä olen ikinä nähnyt. Voi suositella kaikille lämpimästi. Suhteellisen helppokulkuistakin.  

Myös ne muutama upea järvinäköala jäi unohtumattomana mieleen... 

Mikä taas oli ei niin muisteltavaa ja mitä tekisin toisin?

Yksi mielestäni aivan turhaan hehkutettu paikka oli Halstatt, jota Euroopan kauneimmaksi kyläksikin on nimitetty. Ensinnäkin siellä oli liki mahdotonta löytää paikka isommalle autolle, jos autolle ensinkään. Aivan täynnä turisteja ja vaikea hahmottaa koko paikkaa. Liettuassa taas ei oikein ollut mitään nähtävää meille, mutta onneksi sen voi ajaa läpi suhteellisen nopeasti. Latvia oli vähän positiivinen yllätys, kaksikin hienoa kansallispuistoa joista emme saaneet kuin pintaraapaisun, sinne voisi jopa palatakin vielä! Tsekistä myös, vaikka olemme käyneet parikin kertaa voisi löytyä vielä vaikka mitä luonnonystävälle. 

Ylipäätään voisi suunnitella reissunsa hieman paremmin, mutta oma terveystilanne oli arvoitus vielä ihan loppumetreille asti, joten jotta välttyisi isommilta pettymyksiltä en itse viitsinyt perehtyä kovin tarkkaan kohteisiin. Vaatisi hyvää englanninkielen taitoa, mitä minulla ei ole ja toiseksi aikaa kaikkeen siihen. Oma viehätyksensä on kuitenkin siinä vapauden tunteessa kun mikään ei sido sinua eikä suunnitelmia oikeastaan ole. 

Suurin puute oli kun ei otettu polkupyöriä mukaan, yllättävän monet paikat oli pyöräilevälle turistille parhaiten suunniteltu. Samoin enemmän ruokaa kotoa, koska ruoka oli monessa paikkaa suorastaan karmeaa - mikä johtuu tietysti siitä, etten ole koskaan ollut oikein eksoottisempien ruokien ystävä, esimerkkinä KUMINA joka maistui jokaisessa tummemmassa leivässä erittäin hallitsevana mausteena. Se oli ihan karmeaa syötävää :) 

Kotona kokkini teki ensitöikseen pellillisen lihapullia ja minä kuorin perunat ja niistä tehtiin muusi. Oi että maistui - oma maa mansikka, muu maa mustikka. Vai päinvastoin?

Kiva jos jaksoit olla mukana meidän matkalla, vielä on matkaa kuitenkin edessä, pysy siis kuulolla... 

...vain jana jäi kun laivamme lähti...