Norja 2025; piilotettu helmi

2. - 4.9.

Meren ääreltä noustiin taas tuntureille. Kuten olen usein maininnut jo, että matkoillamme ei useinkaan ole minkäänlaisia tarkkoja suunnitelmia, ei myöskään tälläkään kertaa. Yritämme aina löytää uusi paikkoja, harvoin käymme samassa paikassa montaa kertaa. Löysimme kartasta taas pari meille tuntematonta tietä, joten lähdimme ottamaan selvää mitä ne kätkivät mutkien tuolle puolen...

Fv 812 ja 813 ... ja kyllä kannatti!

pylpyrän kohdalla yövyimme yön ja vielä toisenkin

Kun horisontissa siintää lumihuippuiset vuoret niin tuntuu kuin minut olisi näitä maisemia ihastelemaan luotu. Kuvien vuoret ovat Láhkon kansallispuiston ja Saltfjellet - Svartisenin kansallispuiston väliin jäävä alue, joka ei kuulu kumpaankaan puistoon, kyseessä siis Beiarfjelletin tunturiylänkö. Tie on avoin sään muutoksille ja se kuulemma suljetaan usein talvella liikenteeltä, joten kylät jotka ovat tien päässä jäävät saarroksiin.

Aivan mahtava tie! Kalastuksen ystäville tiedoksi, että tien alkupäässä oli lukemattomia nätiksi laitettuja pieniä taukopaikkoja joen varrella, joesta nousee, mikäli oikein ymmärsin - taimenta. Kuvia tien korkeimmalta kohdalta ennenkuin tie laskeutuu kahteen eri laaksoon, toisesta pääsee Saltfjelletille ja toisesta Láhkoon. On siellä tietysti asutustakin. Kaksi kylää "pussin perällä". Paljon polkuja, useampi DNT:n hytta päivämatkojen päässä. Kuvat iltakävelyltä tunturiin. Täällä voisi kuluttaa vaikka kokonaisen viikon!

Yövyimme tunturiylängöllä, juuri ketään ei nähty. Hiljaisuus oli käsinkosketeltavissa!

Seuraavana päivänä ajelimme siis syvemmälle laaksoon. Löysimme maanmainiosta karttakirjastamme Stort Bilatlas luolan nimeltä Rønnåhøla, Beiardalenin sivulaaksosta Gråtådalenissa ja olihan siellä käytävä. Tänne ei selvästikään moni eksy, tie laaksoonkin oli vähän jännittävä itselleni.

Rønnåhøla lisätietoa täältä

Koska meillä oli DNT:n avain ja löysimme kartasta DNT:n tuvan nimeltä Beiarstua, jossa oli saunakin niin ajelimme sinne iltapäivästä. Ja ei kun saunan lämmitykseen! Paikkakin oli kiva ja saavutettavissa siis ihan autolla pihaan asti. Ketään ei täälläkään näkynyt, mutta lähellä oli vakituista asututusta ja ilmeisesti myös vapaa-ajan mökkejä. Tulipaikka tuvan alapuolella joen varrella oli kaikkien käytössä, koska se oli "friluftsområde" eli vapaa-ajanviettopaikka, kaikelle kansalle avoin.

Ennenkuin päästiin saunomaan piti "Saunamaisterin"

putsata tuhkat, latoa kivet kiukaalle uudelleen... vaikka ei niitä

kuulemma saakaan asetella :)

Saunan päälle tietysti saunakahveet!

Tunturialue oli niin mahtava, että vietimme siellä toisenkin yön ja ajelimme taas takaisin ylängölle. Aamulla teimme sitten kahvinkeittoretken toiselle DNT:n tuvalle. Nyt näimme sentään kaksi muutakin päiväretkeilijää. Ylängöllä on useampi iso parkkipaikka ja täältä pääsee tietenkin - kuten melkein missä päin Norjaa tahansa - tekemään tuvalta tuvalle retkiäkin.

Tulemme tänne aivan varmasti toisekkin!