Laaksoista tuntureille ja vuoroin vuonoille; Norja road trip 26.8. - 17.9.2023; osa 2
Reissu jatkuu, edellinen eli ensimmäinen osa löytyy tästä KLIK!
Matka jatkuu...
4.9. Grovudalen ja More og Romsdal
Joskus näin jälkikäteen hämmästelen miksi olemme millekin kapealle ja mutkaiselle pikkutielle oikein ajaneet. Kuten olen aikaisemminkin jo kertonut meillä ei juuri koskaan reissuilla ole mitään tarkkaa suunnitelmaa minne ajetaan vaan esimerkiksi Norjassa sää usein sanelee suunnan. Koska olimme edelleen Dovrefjellin alueella ja tieltä nro 70 Oppdalista länteen Gjora nimisen kylän kohdalta lähti pikkuruinen tie Grovudaleniin niin päätimme ajaa sinne yöksi ja katsoa josko löytyisi polkuja aamuksi käveltäväksi. Tien varrella oli muutama vanha maatila.
Yöpaikka löytyi hurjalla vauhdilla kuohuvan joen varrelta, mutta kosken kohina oli niin äänekäs ja vedentulo runsasta, että pelkäsin nukkua yötäni siinä ja pimeässä vielä vaihdoimme paikkaa. Ei olisi ollut ensimmäinen paikka Norjassa missä penger olisi pettänyt ja vesi ottanut vallan. Turvallinen iso parkkipaikka mökkiläisten roskalaatikoiden vieressä tarjosi enemmän suojaa. Ilta oli sateinen.
Aamulla sää oli poutaantunut ja ajoimme ylemmäksi yhden polun lähtöpaikalle. Reittejä etsiskelemme useimmiten Ut.no sivustolta, Alltrailsista, Outdoor Active sivustolta tai ihan norjalaisesta maastokartasta. Nämä syrjäisemmät polut ovat usein täysin tyhjiä, ainakin tähän aikaan vuodesta. Parkkipaikkakin oli tyhjä. Polku oli kivinen ja ilmassakin oli jo syksyn tuntua. Vajaan tunnin kuluttua käännyimme takaisin samoja jälkiä. Maasto oli hyvin märkää.
Itse laakso oli valtavan kaunis ja kurvikkaan tien varrella useita kauniita maalaistaloja, jotka oli ensitöity pieteetillä! Kävimme kääntymässä myös tunturimajalla, joka oli juuri kesäsesongilta suljettu. Myös valtava vesiputous löytyy, mutta katselupaikka oli hyvin hankalasti mutkassa missä vain juuri ja juuri yhdelle autolle parkkipaikka. Palasimme tielle 70.
Matkalla; Koko Norja - Hele Norge facebookryhmästä olin kesällä nähnyt kuvia Innerdalenista. Laakso on saanut mairittelevan nimityksen "The most beautiful valley in Norway" . Sitä se varmasti olisi ehkä ollutkin JOS olisimme lähteneet päiväretkelle syvemmälle laaksoon, mutta emme lähteneet. Päivä oli pilvinen ja sateinenkin ja jotenkin ajomatka laakson perille ei meitä vakuuttanut, joten kävimme vain kääntymässä isolla tyhjällä parkkipaikalla ja ostimme hunajaa maatalon pihalla olevasta itsepalvelukaupasta ja käänsimme auton nokan kohti seuraavaa tietä, joka osoittautuikin vallan mahtavaksi elämykseksi!
Innerdalen
Ihmeellistä miten pitkälle ja moneen paikkaan sitä yhdenkin päivän aikana oikein ehtii! Tätä kirjoittaessa piti oikein tarkistaa moneen kertaan, että oikeinko nämä kaikki on koettu yhden päivän aikana!
Aursjovegen
Aursjøvegen päihittää jännittävyydessään useimmat Norjan tiet. Upea osin hiekkapintainen vuoristotie Sunndalista Eidsvågiin on kokonaista 120 kilometriä pitkä ja osin maksullinen. Tie rakennettiin alunperin vuonna 1947 Auran voimalaitoksen rakennusliikenteelle.
Tien alkuosassa oli useammassa kohtaa varoituksia kivivyöryistä ja ne on hyvä ottaa tosissaan, eikä kannata turhaa pysähdellä saatikka pysäköidä niihin kohtiin!
Matkan varrella on monia nähtävyyksiä, vaikka tie on nähtävyys ihan itsessäänkin. Aursjöhytta on suosittu vuoristomaja aivan tien varrella valtavan padon äärellä. Nyt hytta oli jo tältä sesongilta kiinni. Aurstaupet näköalapaikka ja Mardalsfossen vesiputous, mutta niistä lisää myöhemmin. Tie on myös erittäin suosittu pyöräilijöiden keskuudessa...
Me löysimme tien oikeastaan aivan vain mainion karttakirjamme Stort Bilatlas avulla ja vasta myöhemmin luimme tiestä lisää. Yöpaikkakin löytyi alkupäästä tietä. Emme ensin ollenkaan käsittäneet koko paikan ihmeellisyyttä, koska iltapäivällä lähtiessämme ajamaan maiseman yllä lepäsi valtavan paksu sumu ja raskas pilviverho kätki alleen kaiken.
5.9. Jernbanestrasse Aursjovegen
Heräsimme aamulla pilviverhon syleillessä maisemia edelleen. Ajoimme edellisenä päivänä nähdylle padolle uudelleen, laitoimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään kartasta löytyneelle "polulle" kun olimme nähneet kyltin
polku osoittautuikin oikeastaan vanhaksi tienpohjaksi ja selvisi myöhemmin, että se olikin entinen 1910-luvulla rakennettu rautatie, josta raiteet oli purettu pois ja joka jatkui aina Sundalliin asti. Paikasta löytyi niukasti tietoa, mutta jotakin sentäs, tosin nimellä Aurabanen KLIK . Tie kulki siis vastapäätä itse Aursjovegeniä ja välissä oli huikaiseva rotko! Ja kuin ihmeen kaupalla yhtäkkiä sumu väistyi ja aurinko kurkisteli pilvien rakosista ja valaisi upean maiseman ja pääsimme nauttimaan häikäisevästä maisemasta! Reittiä olisi jatkunut liki kymmenen kilometriä ja polku olisi lopuksi kai laskeutunut alas laaksoon, mutta emme sinne asti tietenkään uskaltautuneet.
Pieni ihminen isossa maailmassa
Takaisin autolle ja matka jatkui Aursjovegeniä eteenpäin. Pysähdyimme tunturimajalla, majan lähellä oli myös runsaasti kesämökkejä. Käväisimme myös tuolla kuuluisalla näköalapaikalla eli Aurstaupetin näköalapaikalla, mutta ei se meihin tehnyt niin kovin suurta vaikutusta. Sen sijaan aivan tien lopussa oleva huonokuntoinen serpentiini tie mikä laskeutui ylhäältä vuorilta alas laaksoa kohti oli ehkä jännittävin tie, mitä ollaan koskaan ikinä missään ajettu. Ja meille on tuttuja niin tiet Alpeilla eri maissa kuin Dolomiittien vuoristossakin ja myös sellaisessa maassa kuin Irlanti minkä teitä pidämme kyllä todella vaativina (niin hullulta kuin se kuulostaakin, mutta käykäähän ajamassa niin tiedätte mitä tarkoitan). Aursj0vegenin loppuosassa tien kaiteetkin oli murtuneet ja matkalla oli kaksi niin kiperää tunnelia, ettei niihin saa isommilla autoilla ajaakaan. Toinen tunneli tekee täyden ympyrän vuoren sisällä. Tunnelit olivat myös täysin pimeitä.
Tämä tunneli on ihan tien toisessa alkupäässä mistä edellisenä päivän ajoimme
Aurstaupet. Toki paikka on tietenkin sopivassa valossa ja sopivasta paikasta otettuna hieno ja jännittävä kuten tästä Visit Norway sivustolta voi nähdä KLIK
.jpg)
Ja serpentiinitieltä puuttui suurelta osin kaiteetkin!
Pysähdyimme alhaalla myös Mardalsfossenin parkkipaikalla ja isäntä käveli putoukselle astikin, mutta minä en itse vaivautunut koska tämä Norjan ehkä kuuluisin ja maailman yksi korkeimmista putouksista on tähän vuodenaikaan kuiva, putous kun valjastettiin vesivoiman käyttöön 1970, vain kesällä ns. turistiaikaan se päästetään valjaistaan hetkeksi vapaaksi matkailijoiden iloksi.
Aursjovegeniä voi suositella kaikille seikkailunhaluisille ainakin pienemmällä autolla liikkuville, ihan pisimmillä matkailuautoilla ei sitä suositella ajettavan.
Iltapäivällä kävimme suihkussa yhdellä leirintäalueella. Alueen huoltotilat olivat auki, mutta emme löytäneet ketään mistään, löytämästämme puhelinnumerosta ei kukaan vastannut useammasta yrityksestä huolimatta, joten laitoimme vielä sähköpostilla kysymyksen mihin voisi suihkun maksaa, mutta kukaan ei siihen koskaan mitään vastannut. Illaksi ajoimme vielä katsastamaan tie, jota emme aikaisemmin olleet ajaneet. Tie on yksi usein mainitsemistani Scenic routes -teistä, 36 kilometriä pitkä Atlantin maisematie Molden ja Kristiansundin välillä. Joku saattaa kehua tietä Norjan kauneimmaksi, mutta sitä se ei suinkaan todellakaan ole :) Mutta tulipahan nyt ajettua. Yövyimme monen muun matkailuajoneuvon tavoin yhdellä tien varrella olevalla parkkipaikalla.
6.9. Trollkyrkja ja Litlefjellet
Aamulla ajelimme vielä vähän pidemmän kaavan kautta Atlantin valtatieltä pois...
.jpg)
maisemia täysin tyynessä aamussa ihaillen...
ja aamupäivällä pysähdyimme lopuksi parkkipaikalle mistä lähti reitti hyvinkin kuuluisalle nähtävyydelle eli Trollkyrkja luolille. Tätäkään ei oltu suunniteltu mitenkään vaan edellisenä päivänä vaan näimme tien varrella kyltin paikasta ja pitihän sitä tutkiskella netistä sitten. Koska reitille luvattiin melko paljon nousua niin itse jätin tämän välistä, mutta isäntä käväisi siellä juosten. Tässä reitti Outdooractivessa KLIK ja muutama kuva mistä saakin retkestä ja paikasta aika hyvän kuvan!
Seuraavat kuvat ovat Tomin ottamia ja häneltä myös reitin kuvaukset. Lopussa myös linkki hänen kuvaamaansa videoon. Reittiin kannattaa varata melko runsaasti aikaa, vaikka matka ei ole pitkä. Ensimmäisessä luolassa putous pitää valtavan kovaa ääntä! Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti, mutta ei ehkä kaikista huonojalkaisimmalle voi suositella.
7.9. shoppailua
Aamulla kävimme vielä kävelyllä aivan laakson perällä ja sitten olikin ikäväkseni aika hyvästellä tämä ihana paikka.
Matka jatkui mm. käymällä shoppailemassa norjalaisten outdoor laatumerkkien Outlet "kylässä". Langevåg nimisessä pikkukylässä tai kaupungissa sijaitsee mm. Devoldin tehtaanmyymälä vanhassa tehdasmiljöössä ja sinne on kasaantunut myös muita pieniä outdoor henkisiä edullisiin hintoihin keskittyneitä putiikkeja.
Olin tallentanut itselleni muistiin kivalta näyttävän vuoren nimeltä Saksa. Kyllä, luit oikein - Saksa. Se sijaitsee pienessä kylässä nimeltä Urke ja koska olimme nyt täällä Länsi-Norjan rannikolla jo ja vielä kun löysin netistä Saksa lopet nimisen ylämäkijuoksukisan, joka - kas kummaa sattui olemaan tulevana viikonloppuna niin innostin isäntää kaivamaan juoksukengät esiin ja laittamaan ilmoittautumisen sisään, ja sinne me seuraavaksi suuntasimme.
Suunnittelimme yöpyvämme kaksikin yötä Urken leirintäalueella, mutta yllättäen paikan isäntä sanoi, että viikonloppu on täyteen varattu, joten olimme vain yhden yön. Hyvin vaatimaton paikka, illalla vähän katselimme ympäristöä sillä silmällä, että missä olisi sopiva paikka olla puskaparkissa kisaa edeltävä yö...
8.9. ajelupäivä
Ljoen utsiktspunkt eli näköalapaikalta näkee myös Geirangervuonolle
9.9. Urke Challenge
Isäntä osallistui kisaan, emäntä käveli melkein huipulle asti hänkin. Päivä oli yllättävän lämmin, väkeä oli koko kylä liikkeellä, joten kisan jälkeen jatkoimme sitten jo matkaa koska ei sinne tuntunut oikein sekaan sopivan! Kisasivut kiinnostuneille. Tulokset missä yksinäinen suomenlippukin komeilee. Ei mennyt huonosti!
Vuonon rannalta tuonne ylös niin että heilahtaa!
Koska saunahammastamme pakotti päätimme ajaa iltapäivällä aina Oldevatnetille asti. Leiriydyimme illan suussa jo viime vuodelta tuttuun Melkevoll Bretun campingiin. Oli ollut niin lämmin päivä ja jalat muusina, että odotimme innolla jo sitä hetkeä kun saunan päälle pääsee kylpyyn jääkylmään vuoristopuroon.
Matka Oldevatnetin rantoja myötäillen perille camping alueelle sai jälleen aikaan varsinaisen maisemaähkyn! Näiden maisemian ääressä ei oikein keksi enää sanoja...
-01.jpg)
10.9. Oldevatnet ja Lovatnet
Lopulta päädyimme yöksi puskaparkkiin pienen padon äärelle, paikkakunta taisi olla Volda. Olimme asettuneet yhdeksän jälkeen jo nukkumaan kun yhtäkkiä alkoi kuulua rytmikäs kellojen kilkatus. Ihan vieressä meni tie ja auto tuli mutkaan yhtä aikaa joten valoissa näki, että lehmäjoukko kulki nätisti tien laitaa kohti vihreämpiä laitumia. Onneksi eivät jääneet meidän kans samaan puskaparkkiin olis tullut ahdasta kun valittiin just se parkki kun sitä ei oltu kuorrutettu lehmänpaskalla.
Seuraavaksi päiväksi oli annettu osiin etelää rankkasadevaroitukset, joten... siitä seuraaavassa jaksossa. Pysykää kuulolla!
Kuvassa punaisella korostuskynällä piirretty reitit missä me tässä jaksossa seikkailimme. Vähänkö päätöntä tai sanotaanko päämäärätöntä menoa!!!
Kommentit
Lähetä kommentti