5. "Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet"

 17.6. - 26.6. Euro Tour IV kohti vuoria...

Perjantaina 17 päivä starttasi tämä neljäs Euro Tour Keski-Eurooppaan laivamatkalla Helsingin Länsisatamasta Tallinnaan. Nyt ensimmäistä kertaa Via Balticaa pitkin. Vähän jännitti. 

Pieni taistelu oli ennen tätäkin kauan odotettua reissua terveysongelmien kanssa, mutta päätettiin kuitenkin lähteä, olihan tätä odotettu jo pari vuotta. Olin jo keräillyt tarvittavaa materiaalia 2019 matkamessuilta ja nyt niille olisi käyttöä. 

Kuva Tatran kansallispuistosta Tomin juoksulenkiltä 

Tallinnasta ajelimme suoraan eteläisempään Viroon puskaparkkiin, vähän Tahkuranna nimisen rantapaikan ulkopuolelle. Paikka löytyi Park4Night sovelluksesta.  Kaunis rantapaikka Itämeren äärellä, kivalta näyttävä pieni hiekkarantakin houkutteli istumaan iltaa rantakivillä - kunnes kävelimme rannalle ja ensimmäinen näky oli isomman eläimen nahaton ruumis rantavedessä kellumassa!!! (Kuvaa en ilennyt ottaa). Se näytti hylkeeltä, jolla ei ollut päätä, emme jääneet tekemään lähempää tuttavuutta vaan siirryimme suosiolla kauas sivummalle korkkaamaan skumppapullon alkaneen reissun kunniaksi. Itämerikin oli todella likainen siinä kohtaa ja ihmetys oli suuri kun kaksi pikkutyttöä tuli uimaan siihen surullisen näköisen hylkeen viereen, hyvin näytti pulikointi onnistuvan. 

18.6.  Latvia, Gaujan ja Kemerin kansallispuisto

Ylitettyämme Latvian rajan siitä tuli meille 31. maa missä olemme käyneet. Koska luonto kiinnostaa ja on reissumme pääasiallinen tarkoituskin niin navigoimme kohti Gaujan kansallispuistoa. Pieni kävelylenkki kansallispuistossa, vehmas metsikkö ja selkeät leveät polut. Puiston alueella upea vanha kartanokompleksi ja siellä sattui olemaan juuri tänä päivänä myös maastopyöräilykisa, joten lähdimme päiväkävelyn jälkeen pois jaloista pyörimästä. 

Kemerin kansallispuistosta  (latviaksi Ķemeru nacionālais parks) olimme etsineet kuvista päätellen hyvin suomalaisen maisemareitin ja sitä se todella olikin - aivan upea 5 kilometrin pituinen pitkostettu reitti kulki suolla. Lisää tietoa löytyy totta kai netin syövereistä - tässä myös suomeksi käännettynä KLIK .  Kävelimme iltapäivällä vielä toisenkin reitin, missä oli erikoisuutena kelluvat pitkospuut! 

Illalla emme meinanneet puskaparkkia löytää, vaikka olimme saaneet hyvin vinkkejä facebook ryhmistä, mutta lopulta ajoimme Slokas järven rannalle, missä tosin oli illan mittaan hieman jopa ruuhkaa. Paikalla oli lintutorni ja jostakin syystä paikka oli nuorison kokoontumispaikkana suosittu, vaikka muutaman kilometrin päässä oli Euroopan pisin (25 km) Jurmalan hiekkaranta tarjolla useamman tienvarsiparkkipaikan kautta helposti saavutettavissa. 

19.6. Meteliai, Liettua

Liettuassakaan emme kumpikaan olleet  ennen käyneet, joten se oli maa nro 32,  yhden pysähdyksen taktiikalla. Se tehtiin Dusia järven rannalla leirintäalueella. Kävimme ensin katsomassa kahtakin eri "leirintäaluetta", mutta kumpikin niistä oli näitä osin puskaparkkeja eli enimmäkseen telttailijoita varten muutamalla "kausipaikkalainen vaunulla"  höystettynä. Palveluna oli repsottavat vanhat ulkohuussit ja pieni parkkimaksu, joka olisi pitänyt maksaa jollekulle, joka oli vain puhelimitse saavutettavissa. Järven rannan tuntumassa oli muutama lapsiperhe teltan kanssa, se näyttikin olevan suosittu tapa viettää kesäpäivää Latviassa. Meillä Suomessahan telttailu on kyllä kovasti vähentynyt. 

Mutta leirintäalue oli oikein siisti ja tyylikäs ja sijaitsi ihanasti järven rannalla, vesikin oli puhtaan näköistä, joten kävimme uimassa ja suihkukin maistui hyvältä parin suihkuttoman päivän jälkeen. 

20.6.  Bialowiezan kansallispuisto, Puola

Puolaksi  Białowieski Park Narodowy  olikin melko eksoottinen ja jännittävä kohde. Matkalla meidän automme jo tarkastettiin kerran poliisin toimesta. Pitkän matkan aikana tuonne Valko-Venäjän rajan tuntumaan poliiseja näkyi paljon. Itse puistosta kertoo PuolaTravel sivusto näin:

Białowieżan metsä: villin luonnon valtakunta

Monumentaalisessa ikimetsässä on 50 metriin kohoavia puita, yleviä visenttejä ja ainutlaatuisia eläimet ja kasveja. Metsän ekosysteemi on säilynyt alkuperäisessä muodossaan. Kahlitsemattomat joet ja kosteikot muodostavat täydellisen elinympäristön monille kasvi-, eläin- ja sienilajeille. Se tekee metsästä erinomaisen paikan sekä tarkkailla että tutkia villiä luontoa, erityisesti uhanlaisia lajeja.

Sukupuuttoon kuolleen eurooppalaisen biisonin eli visentin kanta elvytettiin juuri Białowieżassa. Valtavat amerikkalaisen biisonin lähisukulaista metsästettiin niin paljon, että ne hävisivät luonnosta. Ainoastaan muutama yksilö jäi jäljelle eläintarhoihin eri puolille maailmaa. Białowieżassa tehdyn kasvatustyön ansiosta kannan palautus onnistui. Nykyisin vapaudessa elää yli tuhat visenttiä.

Białowieżan metsä on pysynyt ennallaan lähes seitsemänsataa vuotta. Matkailijoita sykähdyttävät erityisesti rotevat vanhat puut ja maassa koskemattomina lepäävät lahoavat puunrungot. Puiden rauha on taattu säännöksin. Mahtavien puiden lomassa kulkee Kuninkaallisten tammien reitti (Szlak Dębów Królewskich), joka kunnioittaa luontoa ja historiaa, sillä puut on nimetty Puolan kuninkaiden mukaan.

Me kävimme ensin visitor centerin yhteydessä olevassa villieläintarhassa, mutta se osoittautui hyvin aneemiseksi. Tosin oli kuuma päivä ja eläimet jossain tarhansa syövereissä. Tarkoitus oli jatkaa matkaa kohti Bialowiezan kylää ja majoittua leirintäalueelle, mutta poliisi oli tiellä vastassa ja esti pääsymme sanoen "rajalla on ongelmia". Käänsimme automme ja kävelimme lyhyen kilometrin mittaisen reitin vanhassa tammimetsässä ja päätimme yöpyä siinä parkkipaikalla, koska emme jaksaneet enää jatkaa matkaa sille päivää ja seuraava leirintäalue oli monen tunnin ajomatkan päässä. Puolenyön paikkeilla heräsin siihen kun automme eteen kurvasi auto ja vilkutti muutaman kerran valoja suoraan ohjaamoon, juuri kun olimme nousemassa sängystä katsomaan mikä hätänä niin se kurvasikin pois. Liekö ollut metsänvartija, rajavartija vaiko poliisi. Pikkuisen siinä loppuyö meni jännittäessä...

21.6. Auschwitz-Birkenau, Puola

Puolan maalaiskylien läpi ajaessa huomioni kiinnittyi uuden ja vanhan rakennuskulttuurin harmooniseen yhteiseloon ja kylien kujilla käyskenteleviin vanhoihin ahavoituneisiin herrasmiehiin. Nuoria ei juuri näkynyt. 

Vaikka ajomatkaa kertyi tällekin päivälle ihan kiitettävästi niin päätimme nyt kun näillä seuduilla olimme käydä Auschwitz museossa. En ole tainnut tässä vielä kertoakaan, ettei meillä tällekään reissulle ollut sen suurempia suunnitelmia, muuta kuin Via Balticaa läpi ajetaan ja heinäkuun puolessa välissä ollaan muutama päivä Garmisch-Partenkirchenissä kun Tomilla on siellä 100 km vuorijuoksukisa. 

Merja 

Pitemmittä puheitta loppuviikon tunnelmia Tomin kertomana...

Ajomatka otti oman aikansa ja melkein perillä meinasin mennä parkkimiehen juksaukseen ja ajaa väärälle parkille. Lopulta Auschwitz museon info löytyi ja samalla löytyi sopiva parkkipaikka. Infosta kävin kysymässä miten homma toimii, kun nettisivuilla oli liikaa tietoa luettavaksi. Tiedoksi muillekkin, että klo 16 jälkeen on mahdollista saada ns. "free ticket" (voi myös tilata netistä jotenkin etukäteen haluamalleen päivällä jos tilaan on), lipulla pääsee omatoimisesti tutustumaan alueisiin, joihin kannattaa varata yhteensä aikaa 2-3h. Näiden apujen avulla ja muutaman lisäkyselyn kautta sain hommattua meille tiketit luukulta. Tämän lisäksi vielä pitää mennä turvatarkastuksen läpi ja siihen menee oma aikansa.

Ensimmäiseksi menimme KL Auschwicz I leirin alueelle, jossa tutustuimme aitarakennelmiin, kaasukammioon ja vankilaan. Rakennusten määrä oli yllättävän suuri, ne olivat tiilistä rakennettu. Vankilan erikoissellit olivat myöskin todella raakoja. Tällä alueella emme todellakaan kiertäneet kaikkia paikkoja, koska aika ei siihen riitä ilta-aikana.

Siirryimme autolla Birkenaun puolelle, jossa portista taasen sisään niillä samoilla tiketeillä. Paikalla oli rautatie, yksi vaunu, asema ja loputon piikkilanka aita. Suurin osa rakennuksista oli maan tasalla, mutta osa oli ennallistettu, niitä sekä  savupiippujen  rivi jatkui silmän kantamattomiin. Täällä alueen laajuus oikeasti iski luihin ja ytimiin. Näimme muutaman lautarakenteisen parakin sisustuksen, ne oli rekonstruoitu aidon näköisiksi. Esillä oli muutama valokuvajäljennös aidoista leirin olosuhteista.  

Molemmilla alueilla oli hieman outo tunnelma ja ehkä ilmassa oli myös jotain muuta. Vierailun aikana ei linnunlaulun puuttumista huomannut,  mutta jälkikäteen sellaisen tiedon pystynee allekirjoittamaan kun jotain historian tuomaa painolastia paikalla oli.

Hieman apeissa fiiliksissä historian hirmuteot mielessä matka jatkui kohti uusia kokemuksia.

22.6. Babia Góran kansallispuisto, Puola

Päivän teemaksi valikoitui pikku nyppylä, jossa lähtökorkeus oli noin 1000m ja huippu sitten 1725 m, korkein kohta oli Puolan ja Slovakian rajalla. Hieman kun nettiä tutkin niin löytyi yksi aika hauska vuorijuoksukilpailu juurikin samalta nyppylältä, ylös noustiin 6 kertaa laaksosta saakka klik/klik. 

Päivästä oli tulossa lämmin ja tiketit 2 x 7 zl saatuamme alkoi matka ylös. Alussa varjoisa metsä sekä tuuli viilensi mukavasti. Muutaman näköalatasanteen kautta avoimelle maastolle, jossa armoton aurinko paahtoi. Muutama valenyppyläkin matkalla oli ja maisemat olivat hienot kun selkeällä kelillä näkee kauas. Lopulta huipulle taukoa pitämään Slovakian puolelle kun siellä oli parempi tuulensuoja. Kävin myös yhden geokätkön tuolta poimimassa, se oli tietenkin kiven alla eikä siellä muuta ollutkaan. 

Kävelyä tuli 10,8 km ja nousuakin mukavasti 750 m. 

Hieman väsyneenä tulimme autolle, mutta päättäväisesti nokka suunnattiin tuttua Zakopanea kohti. Zakopanessa majoituimme ennakkoon mietitylle leirintäalueelle ja tein myös pienen Nosal 1206 m nyppylän kierron iltalenkkinä, reitti oli viime käynnillä jäänyt käymättä kun se oli suljettu. 

23- 24.6 Zakopane, Puola

Hieman pidempi juoksu tassuttelu oli ohjelmassa ja suunta oli mennä aluksi tuttu kivikkoinen hyvin jyrkkä nousua Nosal 1206 m, josta sitten pidempää harjannetta pitkin yhdelle majalle virvokkeita nauttimaan. Kuvailutauot hieman hidastivat matkantekoa, mutta eväitä nauttiessa suunnittelin, että joko hissilinjaa alas tai sitten yhden järven suuntaan. Pohtiessa ehti tulla kylmä ja kipinkapin matkaan ja auringosta nauttimaan. Lopulta valitsin järven, joka olikin hieno ja samalla huomasin yhden mustan reitin solan yli toiselle puolelle, siitä saisi kivan kiemuran. Hissukseen nousua ja kuvailua mutta silti ohittelua tuli aika paljon. Kuvat eivät ihan kunnolla sitä ilmavuutta tuo esille mutta reitti oli hieno.

Samalla alueella olisi paljon muitakin ehkä vieläkin hienompia reittejä, mutta kaveri olisi hyvä jo noilla haastavimmilla reiteillä olla Matka alaspäin oli helppoa ja suht lennokastakin. Ajoittain vastaantulevat melkein jo kannustivat moikkauksilla kun meno oli ilmeisen rentoa. Edellisen päivän lämmin sää ja vuorilla aina puhaltava hieman viileä tuuli -  ilman buffia oli ilmeisesti hieman antanut liikaa kylmää ukolle. Nokassa oli touhu tippa melkein koko ajan lenkin jälkeen. No kylillä käymään ja oluet oli ansaittu kuitenkin. 

Juoksua 21,7 km ja nousua 1200 m. 

Yön jälkeen nokka oli tukossa, joten nyt otettiin sitten iisimmin. Varmuudeksi tein omatoimi koronatestin vaikka tämä oli ihan normi vilustuminen kun autossa pitää huudattaa ilmastointia täysillä ja vuori ilma on kuivaa ja vielä tuo unohtunut kaulahuivi.

Merja kävi omin avuin huiputtamassa Nosalin ja kertyihän siinäkin kivasti päiväretkelle mittaa leirintäalueelta lähtiessä, nousu oli kuulemma ollut aika rankka! 

Päätimme tosiaan jäädä tälle alueelle pidemmäksi aikaa ja päivä kerrallaan ostettiin uusi päivä ~15 e sekä ladattiin auton akkuja ja matkalaisiakin tulevia viikkoja varten käyskentelemällä leppoisasti kaupungilla. 

25.6. Dobsinskan jääluola/juhannusjuhla, Slovakia

Jääluola oli päivän ensimmäinen kohde. Siirryimme siis Slovakian puolelle, matkan varrelle ihan rajan tuntumaanhan sijoittuu myös kuuluisa Morskie Oko järvi, mikä on ehkä tunnetuin turistinähtävyys Tatralla. Kävimme siellä edellisellä kerralla ja teimme pitkän 26 km pituisen reitin järvelle ja sieltä kiertotietä takaisin. Vaikka vielä ei ole varsinainen turistikausi alkanut täällä Keski-Euroopassa niin jo aamusta oli valtavan paljon autoja tien varsilla ja isot parkkipaikat täynnä ja kansa kävelemässä Morskie Okolle. Me jätimme sen nyt välistä. Päivästä oli tulossa tukalan kuuma. Jääluola olisi juuri sopiva paikka mennä viilentymän ja ihmettelemään. Täällä meidät yritti ensiksi ryöstää paikallinen parkkipirkko pyytämällä ylihintaa meidän pakusta kun se kuulemma olisi matkailuauto ja eihän se sellainen tosiaan ole kun vie normaalin parkkipaikan. Saatiin tingittyä 4 euroon ja hätisteltyä tyttö matkoihinsa, mutta taisi laittaa rahat omaan taskuunsa ja me jäimme ilman parkkilippua. 

Luolalle ei ollut mitän opasteita vaan piti jotenkin löytää perille eikä infossa ollut opaskaan kunnolla osannut neuvoa kun ei samaa kieltä puhuttu. Lopulta katsoin outdooractivesta ja siitä löytyi luolan paikka tarkemmin, joten saatiin tiketit luolaan ja päästiin meilkein heti lähtevälle opaskierrokselle. Siellä ei puhuttu kuin paikallista ja vähän kuvailtiinkin joka oli epäsuotavaa. Luola oli tosi hieno mutta muutama asia pitäisi siellä parantua niin jäisi parempi jälkimaku.

Autolla kohti yhtä lupaavan näköistä campingpaikkaa. Sadekuuro hieman sekotti alueelle majoittumista, mutta lopulta päästiin parkkiin ja syömään. Otettiin myös ohrapirtelöt respan baarista huippuhintaan. Kaksi olutta yhteensä 3,70 e. 

Jánska Vatra "juhannusjuhlat" näin meidän vinkkelistä tuumattuna. Oli musiikkia, ihmisiä ja olut telttakin. Jonne siis leirintäalueelta eksyimme kun ihmettelimme mitä läheisellä urheilukentällä tapahtuu. Kenttä oli tyhjä mutta löysimme aivan muuta eli valtavan ison, ehkä noin 10 metriä korkean juhannuskokon, joka oli taidokkaasti kasattu isoista tukkipölleistä ja paljon juhlijoita kylästä. Ehkä tämä sadekuuro olikin onni vaikka veikkaan että kokko olisi poltettu ilman sitä sadekuuroakin.

Maltoimme kuitenkin palata vielä ihmismäiseen aikaan takaisin autolle ja nukkumaan. Viimeiset juhlijat palailivat äänistä päätellen kello kuusi aamulla :D 

26.6. Súľov-Hradná, Slovenia

Kun edellisenä päivänä ajoimme camping alueelle ja kylään näimme matkan varrella  hienoja kalkkikivipilareita,  nimeksi löytyi  Súľov Rocks joille pääseminen oli hieman haastavaa. Reitti oli merkattu huonosti ja polkuja oli useita. Oman gps:n avulla löysin perille, jossa en tiennyt yhtään mitä ja miten niitä sekasotku polkuja voi kiertää. Ihan sattumalta löysin kalliossa olevan onkalon ja useita pilareita joita takana alkava maisema värittää kivasti. Lyhyen reippailun jälkeen matka jatkui pidemmällä siirtymällä ja parilla pikkutiellä. Merjan kunto ei kestänyt osin kiipeilyä vaativia osuuksia ja joutui palaamaan autolle (merjan huomautus). 

Päiväksi riitti taas ajettavaa ja ylitimme Itävallan rajan. Rajalla hankittiin automaatista vignette eli  tiemaksu. 10 e ja se on voimassa 10 päivää. 

Hohe Wand Nature Park oli iloinen yllätys alku kankeuksien jälkeen. Minä etsin palveluita yönyliparkkiin ja en ymmärtänyt miksi minun olisi pitänyt tiketti ostaa. Lopulta homma selvisi ja suihku, vessa ja sähkökin saatiin sekä ilmaiset liput alueen kiertelyyn kuuluivat hintaan. Ostettiin jätskiä ja vähän muutakin tarvetta kivasta info kaupasta ja tässä paikassa oli hinta laatusuhde sekä aktiviteetit kohdallaan. Oli kattava eläintarha sekä maisematorni, josta todellakin näki joka suuntaan. Yöpyminen sähköineen, vessoineen ja vesipisteineen sisältäen myös sisäänpääsyn eläintarhaan maksoi vrk vain 14 e. 

Yöllä paikalla oli meidän lisäksemme vain kaksi valtavan isojen putkien kanssa tähtiä kuvaamaan tullutta valokuvaajaa, jotka valvoivatkin koko yön ja lähtivät pois aamunkoitteessa. Ja lisäksi yksi pariskunta, jotka yöpyivät autossaan. 

Tomi 

Tässä meidän ensimmäisen viikon retket ja elämykset, jatkuu seuraavassa numerossa!

Ja jos ihmettelette mistä blogin otsikko juontaa juurensa niin tuolla Auschwitzissa kun vierailee niin kyllähän siinä kaikenlaista ihmisen ajatuksissa liikkuu.  Tämä paljon puhuva viisaus eli otsikkomme on lainaus  kirjailija Veikko Huoviselta.