6. Ukkosta uhmaten ja kuumuutta kiroten

27.6. - 3.7. Euro Tour IV, vuorilla kaikki on paremmin...

palvelukin ensiluokkaista!

27.6. Hohe Wand, Almbauer, Laussa, Itävalta

Heräsimme jälleen kauniiseen kesäaamuun Hohewandin natureparkissa. Aamutoimien jälkeen lähdimme kävelyretkelle ennenkuin keli lämpeni liikaa. 8.5km reitti kulki metsäisessä maastossa ja kävi kääntymässä Sky walk katselupaikalla jyrkänteen reunalla. Suihkun jälkeen matka jatkui kohti seuraavaa etappia.

Joskus on epäonnikin onni kun alkuperäinen laskettelukeskuksen parkkipaikka olikin puusavottatyömaana, eikä sinne päästy. Monen pummin kautta päädyttiin kapeaa tietä pitkin aivan uskomattomaan maisemaan ja päätimme jäädä ihastelemaan seutua yön yli. Samassa maajussi kurvasi hassunkurisella traktorillaan paskakuorman kanssa ohi ja Merja tarjosi miekkoselle kylmän oluen ja hyvin kelpasi vaikka ei toistemme kieltä ymmärrettykään.

Pieni iltaukkonen (lue suuri) kruunasi näkymät ja unen kun sateen ropina ja melko mojovat tuulenpuuskat keinuttivat autoamme. Ukkonen kesti kokonaista kuusi tuntia ja Merjaa jännitti saammeko lisäsähköä akkuihin vai ei. Välillä oli säkkipimeää ja välillä todella kirkasta kuin salamavalot liki jatkuvalla volyymilla väkkyivät todella tiheään tahtiin valaisten autonkin sisältä ja koko laajan taivaankannen.

28.6. Almsee ja Ebensee, Itävalta

Almsee järven ympärikävely ukkosyön jälkeen oli leppoisaa puuhaa. Kioskista saimme sentään kaffet ja pullat vaikka isompi paikka oli kiinni (ruhetag), kun viikonloppuna paikat oli olleet sentään auki. Aina jotkut päivät varataan sitten leopopäiviksi kun harvoilla paikoilla on varaa olla auki 24/7. Vuorenhuiput olivat pilvien peitossa, utuisia pilviä liikkui sinne tänne. Kalastajia oli muutamia ja maisemat maltillisten kokoisten metsän peitteisten vuorien ympäröimiä.

Illaksi ajoimme jällleen Park4Night sovelluksesta bongattuun paikkaan Ebensee järven rannalle missä oli 24 h parkkipaikka oikein mukavan näköisellä uimarannalla. Vuorokauden parkkimaksu matkailuajoneuvoilta oli 20 e ja siihen rahaan sai käyttää yleistä vessaa ja tietysti uimarantaa. Paikalla olikin jo muutama muukin autonsa kanssa. Jotkut olivat rohkeasti pistäneet leirinkin pystyyn, vaikka se oli kyllä kielletty - eli pelkkä parkki.

Iltalenkki laaksoa pitkin odotellessa milloin ukkonen tulee päälle. Onneksi se oli hitaasti etenevä ja ehdin tekemään lenkin kuivin jaloin. Pieni pulahdus jääkylmään vuoripuroon joka laskee järveen olikin virkistävää kun järven vesi oli liiankin lämmintä.

29.6. Hallstatt, Obertraun, Itävalta

Hallstatt:sta ei löydy oikeata parkkipaikkaa matkailuautolle, joten olimme Obertaun puolella parkissa. Illallaa hölkkäsin kuvailemaan tuota jonkun lähteen mukaan Euroopan kauneinta kylää. Yhden pienen polun myös löysin. Olisi siellä ollut leirintäaluekin, mutta tällainen matkaparkki sopi meille nyt paremmin. Täällä oli protokolla hieman edellistä paikkaa tiukempi eli piti täyttää ilmoittautumislomake omatoimisesti ja maksaa siihen sekä kaupunkivero 3 e per hlö ja 14 e parkkimaksu vuorokaudeksi. Saimme taas myös seuraa useammasta matkailuajoneuvosta.

30.6. Gosausee ja Tauplizalm, Itävalta

Koukku länteen katsomaan Gosausee järveä. Parkkipaikalla olimme jo ajoissa ja juuri oikeaan aikaan aamupäivästä taltioimaan upeat vuoret ja niiden heijastus turkoosinvärisestä Gosausee järven pinnasta.

Kiersimme järven ympäri ja palan matkaa kohti ylempänä olevaa vuoristomajaa, mutta käännyimme kuitenkin takaisin. Kävelyä tuli kuitenkin kymmenisen kilometriä ja retken lopuksi söimme hissiaseman ravintolassa. Tälläkään kertaa emme tienneet mitä lautasella lopulta on ja Merjalta jäi osa syömättä tuosta tilaamastaan Tirolilaisesta pyttipannusta.

Järveä kiertävän reitin varrelle oli myös tehty hauskan näköinen Via ferrata reitti, siitä kuva

Päivän mittaan ajelu maksulliselle vuoristotielle, jossa saa myös yöpyä. Puomilla lipunmyyjä osasikin kysyä olemme yötä ja veloitti sitten sen mukaan. Yhteensä 30 eurolla valitsimme isosta parkkipaikasta parhaan paikan aivan reunasta ja saimmekin siinä tovin aikaa olla ja käydä jopa olusilla ylempänä olevassa vuoristomajassa, mutta kun palasimme autolle takaisin edellisestä paikasta tutut kaksi tsekkiläisperhettä, jotka olivat lähteneet matkaan kahdella pakettiautolla mihin oli survoutunut vanhemmat ja pari hälisevää lasta ja jopa iso teinipoika kaarsivat samaan paikkaan. Valitsivat tietysti paikankin heti vierestämme ja levittivät tavaransa pitkin poikin eli suomeksi - perustivat leirin siihen. Pieni vasta vauvaikäinen lapsikin itki pitkiä aikoja, kuten edellisessäkin paikassa, jossa olivat myös meidän vieressä niin että nyt katsoimme parhaaksi vetäytyä omaan rauhaan laajan parkkialueen toiseen laitaan. Aamulla selvisikin kun alppitien kylteillä varustettu auto ajoi viereemme ja toinen tsekkiläisperheen autoista TAAS meidän kylkeen kiinni, että eivät olleet maksaneet yöpymistään ja joutuivat nyt tarkastuksen kohteeksi ja maksamaan sakkoa luvattomasta parkeerauksestaan, leirinsäkin joutuivat purkamaan. Meidän asiat ja maksut olivat kunnossa.

Pikku ilta hölkkä Tauplitzalm laskettelurinteen polkua pitkin katsomaan löytyisikö geokätkö mutta ei löytynyt. Maisemat olivat korkeammille vuorille hienot ja korkeanpaikan harjoitukseni palveli tarkoitustaan oikein hyvin.

1.7 Altenmarkt im Pongau, Itävalta

Aamulla pieni kävelylenkki Merjan kanssa läheiselle järvelle, noin 5 km matkalla jouduimme oikaisemaan oikealle polulle päästäksemme ja maasto oli aika märkää parin edellisen päivän rajujen ukkossateiden jälkeen.

Jälleen oli suunnitelmissa miehen mentävä aukko mutta piankos sitä karttoja tutkimalla illaksi löytyi tällä kertaa leirintäalue, joka kuitenkin osoittautui Stellplatzin tapaiseksi, muut palvelut siellä oli mutta suihku puuttui. Pyykinpesu oli tässä kohtaa tarpeen ja kun vielä kuivurikin oli niin kivasti puhdasta saatiin.

Käväisin iltalenkillä taas, ensin hieman ylämäkeen ja sitten pikku lasku ja taasen mäkeä ylös. Nämä hiihtopaikat ovat oivia kesäharjoittelupaikkoja eikä poluilla ole ruuhkaa!

2.7 Liechtensteinklamm ja Grossclockner, Itävalta

Itävallassa on useampi kymmenen klammia eli rotkoa tai kanjonia. Olemme jo aikaisemmin käyneet Saksan Baijerin reissulla yhdessä niistä ja nyt oli toinen Itävallan puolella oleva vuorossa tänään. Aamulla hyvin aikaisin liikkeelle niin olimme sopivasti kanjonin aukeamisaikaan parkkipaikalla ja sitten liki ylhäisessä yksinäisyydessä tutustumaan kanjoniin Reitillä oli tehty paljon korjaustöitä kun siellä oli tapahtunut maanvyörymä noin 4 vuotta sitten. Oli tosi rauhallista aamulla mennä reitti läpi ja kuvata sitä monesta eri kulmasta. Ehkäpä hienoin rotko missä olemme ikinä käyneet! SIispä

kuviakin tuli paljon!

useampi lyhyt tunnelinpätkäkin oli reitillä...

Retken päätteeksi struudelit vallan maukkaassa kastikkeessa ja aamulattet ennenkuin alppitiet taas kutsuivat.

Seuraavana oli vuorossa yksi odotetuimmista kohteista eli 48 kilometriä pitkä Grossclockner alppitie KLIK. Tielle peritään matkailuautolta 38 euron pääsymaksu. Olemme tämän ajaneet joskus about 15 vuotta sitten moottoripyörällä. Muistikuvaa siitä reissusta ei juuri ollut, joten kaikki oli vähän uutta. Merja kuvasi matkan GoProlla, pitääkin purkaa jossakin vaiheessa mitä se on syönyt... Koska tie on auki vain toukokuusta marraskuuhun niin näin upean kesäisenä päivänä se oli myös arvatenkin täynnä menijöitä ja tulijoita mitä erilaisimmilla kulkupeleillä, enimmäkseen moottoripyöriä aina Italiasta asti ja myös paljon maantiepyöräilijöitä, mutta näkyi myös retkipyöräilijöitä ja tietenkin autoilijoita.

Söimme ylhäällä ravintolassa ja kävin korkkaamassa myös tien korkeimman kohdan, toki kävellen.

Yöksi olimme ajatelleet siirtyä pistotietä joka johti paikkaan joka löytyy netistä nimellä Kaiser-Franz-Josefshöhe/Grossglockner ja viettää siellä yö. Tämäkin paikka löytyy Park4Night kartasta, siinä oli vähän epäselvyyttä oliko paikalla kielletty olla yön yli. Parkkipaikalla oli ylemmälle tasolle Camping kielletty merkki, mutta alemmalla tasolla ei ja siinä oli jopa selkeä matkailuajoneuvoille sallittu merkki. Paikalla oli jo muutama muukin auto ja mekin päätimme sitten lopulta jäädä. Paikka oli valtavan upea, ehkä komein ikinä missä olemme yöpyneet. Näkymä oli suoraan itse Grossclocknerille 3798 metrin korkeuteen ja jäätiköille. Me yövyimme 2300 metrissä. Illalla saimme taltioitua vähän auringonlaskun sävyjäkin.

Kuvan vasemmassa reunassa automme näkyykin, siinä oli todella upea yöpyä!

3.7. Heiligenblut

Yön piti olla viileä mutta se olikin lempeän lämmin. Aamusella kuvattiin auringon nousua monesta kulmasta ja käytiin moikkaamassa murmeleitakin. Edellisenä iltana oltiin nähty jopa murmeliperhe.

Aamulla aikaisin lähtö oli perua siitä että joku voisi tulla hätistelemään tuolta, mutta porukkaa oli sen verran vähän etten usko hätistelijän edes käyneen. Mukavaan mutkaan pysähdyttiin, jossa sitten aamukahvit auringonpaisteessa nautittiin ja matka jatkui alas Heiligenblut:iin. Sunnuntaina paikka oli hiljainen ja parkkipaikalla oli juuri tilaa autolle. Samaan aikaan parkkipaikalle pysäköi autonsa vuorijuoksijan näköinen kaveri, jolta kävin utelemassa millaiselle lenkille on menossa. Speksien mukaan tuntui liian vauhdikkaalta minulle, joten en yrittänyt heti lähteä mukaan, mutta samaa reittiä pitkin ajattelin jolkotella. Sehän oli Grossglockner Berglauf reitti ja opastekyltitkin löytyivät helposti maastosta.

Lähdin matkaan ja pienen tasaisen osuuden jälkeen alkoi näkymään punainen Salomonin paidan selkä jo mutkissa vilkkumaan. Otin kaverin kiinni ja jäin rupattelemaan kuulumisia. Siinä sitten jatkettiin matkaa yhdessä ja ihmeteltiin maailman menoa. Noin 1h kohdalla tuumasin että vielä pitäs saada lisää verttiä ja se kelpasi molemmille. Jotenkin minun gps sekoili matkalla ja korkeusmittauskin noissa kapeissa kanjoineissa ei päässyt mukaan. Päästiin näköetäisyydelle padosta ja viileä jäätikköötuuli tuli tarpeeseen, siinä käännyttiin takaisin paluumatkalle. Ylös meni noin 1,5h ja alas vajaa tunti, verttiä oli joku 900m kun tarkkaa lukemaa ei ole. Tämä oli hyvä yhteislenkki ja samalla sain yhden insta kaverin lisää.

Päätimme mennä seuraavaksi pariksi päiväksi läheiselle Nationalpark-Camping Grossglockneriin, suihkuun teki mieli ja kaikenlaista puuhasteluakin oli tiedossa. Kaupassakin käväisin kun ruokalista oli hieman rajattu leirintäalueen ravintolassa, vaikka sitä kovasti nettisivuillaan mainostivatkin. Kuuman päivän jälkeen päästiin monen mutkan kautta sportti hotellin buffet pöytään syömään. Iltasella uni sitten tulikin taas aika nopsaan. Utuisten vuorenrinteiden katselu illansuussa on unettavaa puuhaa :)

Tomi teksti ja kuvat enimmäkseen Merja

Loppuun muutama ylijäämä tunnelmapalanen kuvien muodossa