3. “Lakkaa murehtimasta kuopista tiessä ja iloitse matkanteosta.”
26.4. - 3.5.2022
Kun emännän olo oli kevyt ja suhteellisen normaali, mutta vähän rauhaton ja kun isäntä halusi viettää mökillä aikaa työleirin merkeissä niin päätimme lähteä Etelä-Savoon rantasaunalle viikoksi. Hieman epäillytti viimeinen kilometrin pätkä heikompi kuntoista tietä, kun metsätraktorikin sitä jylläsi syksyllä. Ja oikeassa olimme - jäimme viimeisessä mäessä kiinni henkilöautoa painavammalla retkiautollamme mutavelliin. Illalla oli kiva sitä vekslata irti, mutta kätevänä miehenä isäntä onnistui lopulta ja soitti lumenauraajan, joka ripeästi tulikin hieman korjailemaan tietä, mutta emme kuitenkaan uskaltaneet ajaa perille asti vaan peruutettiin auto parkkiin parin kilsan päähän ja yövyimme ylämökissä mihin isännän vanhemmat seuraavana päivänä tulisivat kesäänsä viettämään. Kun me emme alas saunamökille sitten päässeet niin päätettiin lähteä extempore kiertämään Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Etelä- Savon luontokohteita ilman sen suurempia tai tarkempia suunnitelmia.
Valitettavasti bloggeriin ei pysty lataamaan kuvia hyvälaatuisena, vaikka
kaikkemme on yritetty, mutta kuvat aukeavat parempilaatuisina klikkaamalla niitä :D
26.4. Kimolan kanava Kouvola, Hiidensaari ja Hiidenvuori, Iitti
"Kimolan 5,5 kilometriä pitkä kanava ja sen 12 metriä korkea sulku sekä ainutlaatuinen kanavatunneli ovat takuulla kokemisen arvoiset. Kimolan kanavan myötä on avautunut uusi veneilyreitti Päijänteeltä ja jopa Pielavedeltä, aina 400 km päästä, Kouvolaan Voikkaalle." Visit Lahti
Kanavalla oli hulppeat parkkipaikat ja monet matkailuautotkin siellä kuulostavat yöpyvän. Itse en nähnyt siinä mitään näkemisen arvoista, eikä paikka houkutellut viipymään pitempään, joten kiersimme metsässä kiertelevän luontopolun, tai osan siitä, nimittäin majavan rakennusprojekti oli vallannut polun osin ja siellä oli niin märkää, että käännyimme ja oikaisimme vanhaa metsäautotien pätkää takaisin polun alkuun. Ihan kiva jaloittelulenkki, tosin ei niin erikoinen.
Hiidensaaressa ja Hiidenvuorella Iitissä olemme ennenkin käyneet. Ensin lounastimme lyhyesti uudessa rannalla olevassa keittokatoksessa. Järvellä oli hiljaista eikä muita ihmisiäkään ollut liikkeellä. Tulipaikalle on esteetön pääsy eli suosittelen lämpimästi kaikille! Auton voi jättää noin 400 m päähän, mutta esim pyörätuolilla saapuvat voivat käsittääkseni ajaa paljon lähemmäksikin.
Aina on aikaa glögille,
varsinkin jos sen hinta oli Jaalassa pienessä kahvipaikassa kokonaiset yksi euro!
https://kyvi.fi/kohteet/iitti/hiidensaari/
Lopuksi auringonlaskua ihailemaan Hiidenvuorelta. Vuorelle nousu ei ole pitkä eikä vaativa, eli onnistuu huonompikuntoiseltakin kunhan vaan varaa aikaa.
27.4. Luumäki, Imatra, Ruokolahti
Itäisemmän Suomen luontokohteille käytämme mielellämme mainiota Etelä-Karjalan retkeily sivustoa. Sieltä olemme löytäneet edelliselle "Itäkairan kierroksellemme" muutama vuosi sitten hienoja kohteita, joten siitä jatkettiin nyt. Matkalla Iitistä itään poimin Pärsänniemen luontopolun Luumäellä samannimisellä luonnonsuojelualueella Kivijärven rantoja myötäillen - sinne siis!
Olipa suuri yllätys miten paljon lunta oli vielä reitillä, mutta sinnikkäästi kiersimme sen kyllä, lumessa tarpoen :) No kun ei sillä pituutta ollut paria kilometriä enempää niin menihän se.
En ole muistaakseni koskaan käynyt Imatralla, joten päätimme seuraavaksi pysähtyä siellä. Olihan kuuluisa Imatran koskikin nähtävä. Kiersimme kosken partaalla kiertelevää Kruunupuiston polkua.
Seuraava etappi oli Lammassaari, mistä toivoimme löytävämme kivan matkaparkin, jota näyttävästi netissä mainostettiin. Teki mieli saunaan... No kun näimme paikan niin ei tehnyt enää mieli ja Lammassaaren muinaisrannatkaan ei tehneet vaikutusta, vaikkakin sekin kävelylenkki jäi lyhyeksi. Rannat oli jäässä ja venesataman monenkirjavat kelluvat saunalautat ja veneet nukkuivat vielä talviuntaan. Kuolleen näköinen paikka, joten matka jatkui.
Karavaanareiden keskuudessa olen facebook ryhmistä lukenut usein Huuhanrannan puskaparkeista ja nyt oli sopiva tilaisuus käydä ne katsastamassa. Kun oli arkipäivä ja vielä osin kevättalvi niin ajateltiin ettei siellä olisi minkäänlaista ruuhkaa ja oikeassa olimme. Saimme viettää koko illan aivan kaksin tuolla Saimaan Rivieraksi (klikkaa lisätietoa) kutsutulla Suomen ehkä yhdellä upeimmista hiekkarannoista. Rantamuodostelmat kuuluvat Saimaa Geopark kohteisiin, kesäisin toista tietä pitkin pääsee ainakin pienimmillä autoilla tai taitavimmat kuskit ihan alas asti parkkiin, mutta nyt se tien pisto oli osin lumen vallassa vielä, mutta toinen isompi parkkipaikka oli talvellakin näköjään aurattu ja se kelpasi meille oikein hyvin. Olihan parkkipaikalla hyyssikin! Rannalla on monta tulipaikkaa ja iso uudehko keittokatoskin ja puolikotakin. Eli valinnan varaa oli. Olipa ihana paikka, mutta ihan keskikesällä ei ehkä niinkään :)
28.4. Rastinniemi Taipalsaari ja Kemppilän Myllykoski Ruokolahti
Aamulla heräsimme jälleen kauniiseen auringonpaisteeseen. Aamupalan jälkeen Tomi taas tutkiskeli karttoja lähemmin ja päätimme ajaa Ketveleen kanavan yli lossilla Etelä-Karjalan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämään Rastinniemen virkistyalueelle. Lossillakin olimme ainoat asiakkaat, kuten myös Rastinniemessä.
Vietimmekin paikalla tunnin jos toisenkin kuljeskellen ja tulilla lounasta nauttien. Tämä kohde meni heittämällä omaan Suomen TOP 10 retkikohteisiini. Lisää tietoa tästä geopark kohteesta löytyy tuolta jo mainitulta sivustolta...
Illaksi ajoimme Ruokolahden pohjoisosaan jo entuudestaan tutulle paikalle ihailemaan aivan mahtavia kosken kuohuja ja hurmaavaa putousta Kemppilän Myllykoskea. Täällä käyminen kannattaa ehdottomasti ajoittaa kevääseen kun vesi on korkeimmillaan ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Aluettahan hoitaa kyläyhdistys, joka on satsannut paljon sen viihtyvyyteen.
"Putous ja koski muodostunut Ihalanjärven ja Suuren Jukajärven väliselle kannakselle. Koskessa vesi putoaa n. 60 metrin matkalla yli 17 metriä. Nimensä putous on saanut alueella taannoin sijainneesta Kemppilän myllystä, joka 1900-luvun alkupuolella oli merkittävä alueellinen tuotantolaitos ja veromylly. Nykyään mylly on purettu, ja koski palvelee kävijöitä paikallisena nähtävyytenä. Paikalle pääsee helposti autolla, jonka voi parkkeerata kosken alkupään välittömään läheisyyteen. Pituutensa vuoksi Myllykoski on nähtävyytenä ainutlaatuisen monipuolinen luontokohde. Putouskorkeuden jakautuessa koko kannaksen pituudelle voidaan yhden vesiputouksen sijasta puhua monen könkään sarjasta. Vaikka kohde on kauttaaltaan (varsinkin korkean veden aikaan) jo kokonaisuutena näyttävä ilmestys, sijaitsevat komeimmat vesiputoukset vasta kosken loppupäässä Jukajärven rannan tuntumassa." Suomen vesiputoukset
Maksoimme kyläyhdistykselle 15 euron kannatusmaksun ja kysyimme tekstiviestillä luvan saada yöpyä autossa parkkipaikalla. Illalla paikalle tuli kaksi saksalaisissa rekkareissa olevaa retkiautoa, muttame kummatkin seurueet mahduimme hyvin tulistelemaan, me ulos upealle tulipaikalle ja toiset sisätiloissa olevalle.
Kuvat puhukoot puolestaan.
29.4. Linnavuoren luola ja Haukkavuori Rautjärvi
15812 askelta tuli tällekin päivää kun illalla kelloa vilkaisin. Liike on lääke, kuten on tullut todettua ja nimenomaan noille koivilleni ja tulehtuneille laskimoilleni.
Meillä on käytössä tämmöinen Suomen tiekartta, mistä näkee myös nähtävyyksiä, luonnonsuojelualueet ja muita pysähtymisen arvoisia paikkoja ja siitä poimin tälle päivää Linnavuoren luolan. Netistä jos etsii löytyy niin monta samannimistä luolaa, että tarvii hiukan etsiväntaitoja löytää se oikea missä kävimme. Luola oli lähellä tietä enkä ahteriani sinne tunkenut vaan annoin isännän kapoosamman takapuolen sinne survoutua. Kätköä ei löytynyt, taisi olla niin syvällä luolan uumenissa ja luolan pohja oli vielä jäässä. Kyseessä siis Sarajärven Linnavuori
Etelä-Karjalan upeimpia näköalapaikkoja on ehdottomasti Rautjärven Haukkavuori, jossa olimme käyneet jo kerran aikaisemminkin. Sinne ajoimme yöpymään, vuoren alapuolella polun alussa olevalle tulipaikalle, jossa edellisellä kerralla oli monta kiipeilijää, kiipeilykallionakin sitä ilmeisesti siis käytetään. Lounaan nautimme tietenkin taas tulilla ja sen jälkeen teimme yhden nousun ylös näköalapaikoille ja sitten taas alas iltapalalle nuotiolle ja takas ylös auringonlaskun aikoihin. Harmillisesti vähän pilvistä. Nuotiolla parkkipaikalla ei ketään muuta. Ja tämä on sitten aika lailla middle of nowhere. Tiekin vähän huono ja kerran kolahti kunnolla kuoppaan. Saimme melkein raitisilmamyrkytyksen kun koko päivän ulkona olimme!
Yllätyksekseni rinteestä löytyi myös sinivuokkoja!
Myös 4,4 km pitkä luontopolku alueelta löytyy, sen kävelimme edellisellä kerralla, nyt jätimme väliin... KLIK
"Haukkavuoren laella avautuvat huikaisevat näkymät kauas horisonttiin. Jylhät maisemat, sinisenä siintävät järvet, syvän vihreät metsät ja kallioiden käkkäräiset männyt ovat suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan"
30.4. Hiitolanjoen luontopolut Rautjärvi ja Parikkalan Siikalahti
Aamuksi oli hentoinen suunnitelma tutustua Hiitolanjoen luontopolkuihin ja olin myös löytänyt netistä matkaparkin missä olisi saunan vuokrausmahdollisuus. Olihan vappuaatto niin mukava olisi saunaan päästä. Tiistain jälkeen olimme käyneet vain kerran ulkona retkisuihkussa, tiedättehän sen maanmainion keksinnön - ämpäriin vettä ja ladattava suihku sinne ja ah, peseytyä voi missä tahansa! Tämä on lisäksi todella edullinen vaihtoehto, meillä on rantasaunallakin samanlainen ja on kestänyt talvet pakkasessa jo monta vuotta. Eikä maksa tosiaan kuin parikymppiä :) Joku saattaa nyt kysyä eikö meillä autossa ole suihkua ja vessaa, toki on, mutta se on niin täynnä tavaraa ettei niitä ole juuri koskaan kumpaakaan käytetty. Aina yritämme löytää puskaparkin, missä on myös vessa. Suihkusta nauttiminen ulkona on aivan ihanaa ja elämys sinänsä, kannattaa kokeilla!
Hiitolanjoki on kokemuksen arvoinen ei vaan kulttuurihistoriansa ja teollisuusperinnearvojensa takia vaan myös sen vuoksi että se on myös rajajoki Suomen ja Venäjän välillä. Aluetta on kunnostettu jo parin vuoden ajan ja kunnostustyöt vielä kesken, mutta nyt jo käymisen arvoisia paikkoja mm. Ritakoski, Lahnakoski ja Kangaskoski ja maisemapolku, minkä kävelimmekin. Harmittavasti mainostettu lintutorni näytti kadonneen tai ainakaan emme löytäneet sitä. Hiitolanjoki B&B tarjosi tosiaan 25 euron maksua vastaan tunnin saunomisen ilon ja siitä otimmekin kaikki irti. Tämä majoitusyritys sijaitsee vain 300 metrin päässä raja-alueesta ja rakennus on vanha rajavartioasema. Klikkaa linkkiä niin löydät lisätietoja.
Iltapäivästä ajoimme Parikkalan Siikalahden lintutorneille, mutta siellä oli yllättävän hiljaista mitä lintuihin tulee, mutta parkkipaikalla jo kolme muuta puskaparkkeilijaa, joten emme jääneet sinne yöpymään. Olimme kerran aikaisemminkin käyneet lintuja katselemassa ja silloin oli kyllä aivan eri meininkin. Kevät oli nyt todellakin myöhässä!
Yöpymispaikka oli vähän hukassa, mutta lopulta bongasin puskaparkkikartasta yhden hiljaisemman tien varrella olevan levikkeen Punkaharjulta. Oli hyvin tuulinen ilta, joten eipä siinä ulkona halunnut enää aikaa viettääkään.
1.5. Sulosaaren kierros Savonlinna, Sulkavan Vilkaharju ja Annikinniemi
Aamusta kohti Savonlinnaa. En muista,, että olisin koskaan Savonlinnassa käynytkään tai edes ohi ajanut. Emme nytkään kaupungissa itsessään sen kummemmin pysähtyneet, kaupunkimatkailu ei ole meidän juttu ollenkaan. Mutta liki keskustaa löytyi yksi luontopolku, joka näytti ihan kivalta - Sulosaaren kierros. Ajattelin, että se näin vapunpäivänä olisi aivan täynnä ulkoilmasta nauttivia kaupunkilaisia, mutta ei suinkaan, ei taidettu nähdä kuin kolme neljä ihmistä. Ja maisematkin palkitsivat kunhan ei katsonut kaupungin kerrostalojen suuntaan :) https://visitsavonlinna.fi/kavely-ja-patikointi/
Siirtyminen Sulkavalle, josta olin valikoinut Vilkaharjun polkuverkoston ja kiersimme Hopeasaaren. Tämäkin kohde löytyy samaiselta Etelä-Karjalan retkeilysivustolta.
Illaksi etsimme ja löysimme aivan mahtavan paikan taas, Annikinniemi. Juuri rakennettu uusi nukkumalaavu, siis pelkkä laavu ilman tulipaikkaa, tulipaikka oli rannassa hieman erillään. Oli luvassa lämmin yö ja se houkutti jopa yöpymään laavussa kun auto oli parkkipaikalla noin 400 metrin päässä, mutta niin se vaan lämmin auto kuitenkin vei voiton taas. Oli se laavu kuitenkin sellainen merjanmaattavan näköinen...
Simat ja munkit meinas unohtua nauttia...
Vaikka oli pilvinen ilta niin saatiin kuin saatiinkin
aurinkokin vähän näkyviin!
2.5. Linnavuori Sulkava, Norppapolku Puumala ja Enkelinpesä Juva
Näin kun terveys reistailee herääminen uuteen aamuun on aina enemmän kuin mukavaa. Niin nytkin. Linnut aloittivat keväisen konserttinsa jo neljän viiden aikaan näin metsän keskellä kun oltiin. Mikäs sen mukavampi herätyskello!
Aamupalan jälkeen ajoimme kohti seuraavaa etappia. Käyntikohteet katsottiin aina edellisenä päivänä, sen kummemmin emme retkiä suunnitelleet. Linnavuori Sulkavalla oli vielä kokematta joten sinne siis. Isäntä harrastaa jonkinverran geokätköilyä ja myös luolat kiinnostavat, mutta täälläkin oli sen verran vielä lunta ja jäätä luolan kätköissä, ettei sinne ollut asiaa. Olipa yllättävän upea paikka tämäkin, tosin tuulista ja vähän pilvistä, joten kuviin ei ihan saanut parhaita paloja. Pisamalahden Linnavuoresta löytyy myös Luontoon.fi palvelusta tietoa. Parkkipaikalta on lyhyt, muutaman sadan metrin kävelymatka ja paikalta löytyy myös tulentekopaikka, käymälä ja infotauluja.
Seuraavaksi ajoimme Puumalaan ja jo entuudestaan tutulle Norppapolulle. Edellisestä käynnistä oli pari vuotta ja silloin upealla paikalla oleva iso laavu oli vasta rakenteilla, mutta nyt jo valmis. Tämä paikka on esteetön ja sopii hyvin vähän isommallekin porukalle tulisteluun. Parkkipaikalla on uusi siisti vessakin ja sieltä matkaa tulentekopaikalle mistä kivat näkymät Saimaalle n. 100 m. Myös puuvarastoon on esteetön käynti, joten onnistuu pyörätuolilla liikkuvallekin tehdä tulet. Kävelimme pienen pätkän Norppapolkua. Talvi piti täälläkin vielä lujasti otteessaan Saimaan pohjoisimpia rantoja, mutta suuret selät oli vapaana jo.
Iltapäivän ja illan suunta oli vielä epäselvä. Välietappina kävimme täällä, oli vielä sielläkin lunta ja jäätä enkä itse lähtenyt käpöttelemään onkalon läpi, mutta isäntä meni.
Reissumme viimeinen kohde oli poimittu vähän extempore kun oli tarkoitus alunperin käydä Neitvuoren näköalapaikalla ja istua illalla tulilla, mutta siellä oli joku asettautunut asuntovaunun kanssa parkkipaikalle ja kun olimme siellä useamminkin käyneet kun ajateltiin ajella sitten ympäristössä vähän ja etsiä uusia polkuja ja kohteita. Karttakirjastamme, josta jo kerroinkin näkyy myös ns. nähtävyydet ja keskellä ei mitään tuolla Juvan ja Anttolan seudulla oli merkintä Enkelinpesä. Aluksi luulimme, että se on joku majoituskohde, mutta internetin ihmeellinen maailma antoi tähän heti vastauksen joten olihan tämä ihme käytävä katsomassa.
Autolle ei meinannut löytyä oikein paikkaa. Kahdesta kohtaa lähti polku metsään ja opaskylttikin oli paikalla. Metsänväki -reitti menee Enkelinpesän kautta, sitä reittiä muistelimme joskus että olisimme kävelleet palan matkaa kun Neitvuorella käytiin. Lopulta auto saatiin kun saatiinkin pientareen lähelle ja siinä myös yövyimme kun illalla maltoimme takaisin autolle tulla. Olihan tämä yksi erikoisimmista paikoista missä olimme käyneet. Lohkareet, luolat ja onkalot on isännälle vähän intohimo, joten ainahan näitä on katsomassa käytävä jos reitin varrelle sattuu. Vaikkakin usein joutuu köröttelemään kilometrikaupalla kuoppaisia mökki- tai metsäteitä perille päästäkseen kuten tännekin.
Tämä kuva aikaisemmin viikolta
Enkelinpesä näyttää siis tältä
Kun Etelä-Savoon ei oltu illalla klo 18 annettu vielä ruohikkopalovaroitusta
niin päätettiin paistaa lättyset nuotiolla. Omat puut kulkee aina autossa
mukana, joten paikalla olevia muutamaa halkoa ei tarvinnut meidän tuhlata.
Enkelinpesä on jääkauden aikainen, suuri suonigneissisiirtolohkare, jonka yhteyteen muodostunut lippaluola on perimätiedon mukaan antanut suojaa vainoojilta isonvihan aikaan. Noin metrin korkeudella luolassa on epämääräisiä, punaisia jälkiä, joiden arvellaan esittävän ihmishahmoa.
3.5. ajoimme aamupäivällä Juvalta Mäntyharjun mökin kautta takaisin kotiin Helsinkiin.
olikin varsin onnekasta, että jäimme viikko takaperin kiinni autolla mökkitielle niin päästiin tekemään nämäkin retket ja nauttimaan näistä elämyksistä! Matkaa taitettiin noin 1200 km. Kaikki yöt vietimme autossa ns. puskaparkeissa ja joka päivä söimme ulkona!
Puolen vuoden matkamme jatkuu seuraavaksi mökkeilyllä ja sen jälkeen suuntaamme ulkomaille pienelle pikavisiitille, mikäli terveystilanteeni sen sallii. Minne tarkemmin, se selviää toukokuun lopulla :) Kannattaa jäädä odottamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti