11. Katoavia jäätiköitä ja tunnelmallisia tuntureita... Norja road trip 2022 osa 2

22.8. Briksdalsbreen, Oldedalen, Briksdal

Tomin kertomaa

Maanantai aamu aukeni hieman utuisena ja tihkuisena Loenissa Sande campingin paraatipaikalta nähtynä. Aamupalan jälkeen jätimme hyvästit tälle upealle leirintäalueelle ja lähdimme kohti seuraavaa etappia. Kaupan kautta, täydennykset ruokakaappeihin ja sitten kohti Briksdalin jäätikköä viereisen Oldedalsvatnetin päähän ajaen.  Parkkipaikalla oli jonkinverran jo autoja, samoin viereisen leirintäalueella parkissa. Kuitenkin suhteellisen vähän ja turistibussejakin vain muutamia tuhnuisen sään takia varmaankin. Tai voihan olla et risteilyaluksia ei vain sattunut olemaan läheisessä satamassa. Sadevarusteissa lähdimme kävelemään jäätikön suuntaan. Viime vuosina jäätikkö oli vetäytynyt todella vauhdikkaasti ja siten kävelymatkaakin tulee enemmän kuin vuosikymmeniä aikaisemmin. Hieman harmaassa säässä valokuvauksellisesti ei ihan parhaassa kulmassa jäätikkö meille siis avautunut. Näyttävämpi oikeastaan oli menomatkan upea  Kleivafossen koski ja putous,  samoin paluupolun sammalpeitteinen todella kirkkaan vihreä metsä. Yhteensä matkaa taitettiin 6 km ja pari tuntiahan siihenkin meni. Kahvitauon jälkeen päätimme jäädä läheiselle leirintäalueelle, koska siinä on sauna ja mahdollisuus pulahtaa viileään jäätikkö puroon. Eikä hullumpi ollut auton ikkunasta näkymä Volefossenillekaan!

Vuonna 2006 jäätikkö ulottui näin alhaalle!

Leirintäalueella iltanuotio putouksen taukoamattomassa huminassa

23.8.  Melkevoll Camping

Aamulla retket jatkuivat niin, että  Merja päätti ottaa tällä kertaa oikein järkkärin kainaloon ja kävellä läheiselle näköalapaikalle ja siitä polkua pitkin lähistöllä kierrellen ja minä lähdin pidemmälle lenkille ylös kohti Jostedalsbreenin kansallispuiston jäätikköjä, joista pikkuruinen pala pullisteli vaaleansinisenä kaukana korkealla vuorenrinteellä. 

Tuuppasin ylämäkeen tutkimaan maisemia reittiä nimeltä Oldeskaret, kahden järven väliin, joista toisen nimi on Storevatnet. Nousua taisi lopulta tulla sen tiistai tontun  (1000 m) verran ja eestaas matkaa 9,1 km ja aikaa kuvauksineen meni reilu 3h. Menomatkalla oli hiljaista ja mielenkiintoisen jännän kalliorailon läpi polku kulki. Sitten tuli muutamia joen ylityksiä, jossa ensimmäisessä oli silta ja toisessa vain kiviltä kiville pomppimista. Lopulta reitti kulki muutaman lumilaikun yli ja solan korkeimpaan kohtaan pääsin katselemaan heijastuksia järvistä sekä muutamia lampaitakin oli siellä ylhäällä. En kyllä keksi mitä syötävää siellä oikein oli. Paluu alas ja viereiseen uudenuutukaiseen turisti ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää mutta suhteellisen hinnakasta. Jostain syystä bussimatkaajille tarjottiin kahvi ja kakku buffettia, joka varmaan kuului jäätikkö bussimatkaan. Illalla piti tietenkin päästä saunaan ja pulikoimaan puroon. Todella virkistävä kokemus ja saunassakin sai oikeasti kuumat löylyt! 

24.8. Gaularfjellet maisematie

Toinenkin yö jäätikköleirintäalueella sujui putouksen äänen rauhoittavassa tunnelmassa ja matka jatkui taas. Putouksesta vielä sen verran, että se päästi kahdenlaisia ääniä, normaali kohinan lisäksi aivan kuin kiviä olisi välillä pudonnut alas. Merja oli ohimennen lukenut jostakin, että tuosta erikoisesta äänestä putous oli saanut nimensäkin. 

Jalkauduimme heti parin tunnin ajon jälkeen ennen Byrkjelo nimistä kylää tunturiylängöllä, mistä olin taas löytänyt molempien kunnolle sopivan lyhyehkön päiväretki reitin. Reitti vei historialliseen Stoyvastoylen kylään n. 900 metrin korkeuteen läheltä Breimsbygda skisenteriä. Kylän historia ja vanhimmat rakennukset sijoittuivat aina 1600 luvulle asti. Oli eeppinen näky kun yhtäkkiä tunnin tunturissa kävelyn jälkeen tulimme keskelle pikkuruista kyläpahasta lehmien laiduntaessa pihapiirissä. Eihän siellä enää kukaan toki asunut. Keli oli sopivan pilvinen ja menomatka sateeton. Lopulta pieni sadekuuro saartoi meidät ja saimme jylhiä kuvia sään vaihteluista. Sade ei kauaa kestänyt ja lopulta taas aurinko paistoi kuumasti juuri kun saavuimme takaisin autolle. Gaularfjellet maisematietä ajeltiin siten, että vain Sande-Hestad väli jäi käymättä kun maisemat alkoivat hieman toistaa itseään. Tie oli tosin todella hiljainen verrattuna muihin ajamiimme maisemateihin. 

Kävimme kuitenkin kääntymässä Sande nimisessä kylässä ihan mielenkiintoisen

näköisen 1805 vuonna rakennetun kirkon pihassa. 

Kirkon katseenvangitsin, oven lukko

Tämän ajopäivän tiet olivat tutun kapeita, eivätkä oikein tarjonneet

mitään uutta. Ohitukset sujuivat taas mallikkaasti. 

Illalla olimme tienvarsiparkissa aika upealla paikallakin taas. Juuri kun olimme menossa nukkumaan illan hämärtyessä automme  ohi kulki tietä pitkin ainakin 50 pään vuohilauma ja tyypit paskoivat koko tien monen km matkalta. Ei selvinnyt mistä olivat tulleet ja minne matkalla, mutta jotenkin tiesivät minne mennä.

Tämä näky "kylästä" oli hyvin hassunkurinen, teimme pienen koukun lähikumpareen kautta 

eli poikkesimme viralliselta polulta sen verran, että lähestyimme lopulta kylää vähän 

erilaisesta kulmasta ja se näytti tältä. Muutama erikoinen talo, eikä siellä kukaan asunut. 

Haa, löytyi rastilippu ja maja, täällä voi varmaan vaikka yöpyä!

Totuus paljastui kun oven avasi, se olikin vessa.

Puskaparkkimme Gaularfjelletvegenin varrella

25.8.  Skarvedalsvatnet ja Saurdal

Yön jälkeen lyhyt ajomatka aamukävelylle Gaularfjellet maisematien korkeimmasta kohdasta läheiselle järvelle, joka oli todella kirkasvetinen. En muista pitkään aikaan nähneeni niin kirkasta vettä. Rannassa oli vaikea erottaa kalliosta missä veden raja oikeen on. Pohjassa näkyvät isot lohkareet näkyivät kauaksi ja paikka oli muutenkin mystisen hieno. Matka jatkui syömään Balestrand nimiseen pieneen kylään,  jossa saimme mainion kala-aterian Ippi Marina ranta ravintolasta.

Sen jälkeen  suunta oli Saurdal nimiseen maastohiihto paikkaan (ski center oli aika mahtipontinen nimitys) ja jännittävän hiekkatien päästä löytyi hieno ja hiljainen maisema paikka. Tarjolla olisi ollut myös hyvää tunturi polkua, mutta keli ei houkuttanut kastelemaan kenkiä parin sateisen päivän jälkeen. Ilma oli ollut jo muutaman päivän niin kostea ettei autossakaan mikään oikein kuivannut. Hienot iltanuotiot ja teet nautittiin.

Puskaparkki Saurdalin "hiihtokeskuksessa" , illan kuluessa sadekin välillä

väistyi sen verran, että maisema tuli usvan alta näkyviin! 

26.8 Saurdalista Kjornesiin

Sateisen yön jälkeen  sateen vielä jatkuessa, pilvien roikkuessa maiseman ja Sognefjordin päällä matka jatkui lopulta lautalla Hellaan. Kävimme myös katselemassa maisemia Kleppa hiihtokeskuksessa hienojen maisemien toivossa, mutta paikka ei houkutellut päivälenkkiin.  Hissukseen matka jatkui kauppaan Sogndalsfjordin Shellille pekoni hodarille ja kauppaan hakemaan täydennystä. Tästä jatkoimme jo tutuksi tulleelle oikein mukavalle  Kjørnes leirintäalueelle. Täällä huoltotoimenpiteitä sekä  lyhyt juoksulenkki - tietenkin sateessa :) 

Tämän portin takana puskaparkkimme oli, uskalsimme sinne mennä kuitenkin

koska siellä oli muutaman vaellusreitin ihan virallinen lähtöpaikkakin. 

Sateinen Kjornesin leirintäalue otti meidät ensimmäisenä iltapäivänä vastaan...

...mutta illalla aivan hetkeksi taivas kuitenkin aukeni! 

27.8 Hesteggi ja Gamlevegen

Hesteggin nyppylän päällä jäi käymättä edellisellä kerralla sumun takia. Tällä kertaa lupasi sinistä taivasta niin voisi hilpaista sinne. Matkalla oli hienot maisemat. mutta ylhäällä oli aika tasaista toki pitkälle sieltä näki. Paluureittinä toiselta puolelta alas omia lampaiden polkuja pitkin. Toki matkalla tuli vastaan toinen juoksija. Muuten reitti oli hiljainen. Yhden kerran harhauduin lammaspaimenen majalle katsomaan lampaita, isäntäkin oli paikalla ja vähin äänin olinkin taas omalla polulla (toki kengät taas kastelin).  Lopun tulin eilistä lenkkireittiä pitkin, missä Merja olikin kuvailemassa maisemia ja luontoa.

28.8 Nuken 919 moh

Aamusella liikenteeseen kohti korkeuksia. Ajoimme kaupungin toiselle puolelle pienelle vuoristotielle, joka nousee noin 650 m korkeuteen. Loppumatkasta tiellä oli vanhan mallin mukainen tulli, johon laitoimme 50 nok kirjekuoreen ja sitten lappu tuulilasille. Mäki oli sen verran jyrkkä, että googlekin varoitti jyrkästä mäestä. Ajelin sitä hissukseen ylös ykkösvaihteella ja mitään pulmaa ei ollut. Parkkikselta matka jatkui aamukosteuden lomassa ylöspäin. Kuvattavaa oli vain niin paljon ettei meinannut malttaa edetä juurikaan. Hämähäkinseitit mustikanvarsilla, lehmänläjät ja mustikkamättäät pulleina :D Aamuiset sumupilvet hälvenivät ja huipulla oli aurinkoista ja lämmintä syödä eväitä. Matkalla kuvattiin mennen tullen ja paluumatkalla polulla tulikin jo paljon paikallisia vastaan. Parkkiskin oli täyttynyt ja vain yksi vapaa ruutu siellä enää oli. Iltapäivällä kävin hieman polkemassa pyörällä ja päätettiin latailla sähköllä akkuja seuraavien päivien puskailua varten. Aamulla jätämme paikalle hyvästit ja matka jatkuu - ensi viikkoon siis!