13. Ut på tur, aldri sur - Norja road trip 2022 osa 4

 5.9.  Maisemateillä

Tomin tarinointia...

Muokkasimme hieman suositeltua maisematie reittiä Hardanger kansallinen turistitie eli Oddasta ajoimme vuonon länsipuolta. Tältä puolelta Folgefonna jäätikkö ei näy siten kuin itäiseltä puolelta se näkyisi. Tämä oli tarkoitus myöhemmin korvata ajamalla Folgefonna ski keskukseen, josta jäätikkö näkyisi todella hyvin. Vuonotien alussa näimme heti maanviljelijän myyntikojun, josta ostimme luumuja rasiallisen ja pyysimme vielä erikeen 4 omenaa. Vanhempi rouvashenkilö toi meille tarkoin valikoidut omenat ja kaikki yhteensä maksoivat vain 65 nok. Luumut olivat todella makoisia ja omenat syksyisen kirpeitä. Vuonon koko sen puoleinen tienvarsi oli täynnä omena- ja hedelmätarhoja. Hyvä paikka niiden kasvattamiseen nähtävästi. Tie oli välillä aika leveäkin, mutta niemennokan kierrettyä kapeni todella paljon. Yritimme kovasti etsiä sopivaa auringonlaskupaikka ja sehän lopulta löytyi Hereianesta rasteplassilta, jossa oli tarjolla hienoja rantakallioita sekä pieni hiekkainen uimarantakin eteläosassa. Tästä näki vuonoon kivasti ja lämpimillä kallioilla oli mukava nautia eväitä kunnes nukkumatti meidät tavoitti.

Aamulla joku UK kilvillä oleva auto tuli tyhjentämään kemssaa tuohon normi wc tilaan, toiminta otti sen verran päähän että kuvattiin rekkarit ja mainittiin asiasta. Paikalla ei kyllä ollut kieltoa, mutta normaali wc pytty menee helposti tukkoon jos sinne tyhjää koko auton kemssan.

6.9.  Folgefonna

Fonna Glacier Ski Resort visiitille pääsee ajamalla perille 100 nok tiemaksulla. Itse matka tietä pitkin on huikea ja sen varrelta lähtee useita polkuja läheisille huipuille. Voi joko valita jonkun näistä poluista tai ajaa perille ja mennä jäätikkökävelylle oppaan johdolla täysissä jäätikkövarusteissa tai ihan laskettelurinteeseen kesällä. Maisemat ovat huikeita kun hieman suodattaa remontti ja hiihtohissi alueita. Me päädyimme ottamaan toiset aamukahvit ja vohvelit ylhäällä olevassa ravintolassa. Seurasimme miten Saksan nuorten alppihiihtäjien harjoitukset etenivät. Hetken ketseltiin reittiä tästä eteenpäin mutta ei uskallettu lopulta lähteä seikkailemaan kallioille kun mitään virallista reittiä tuolta ylhäältä ei lähteny. Matkasimme hieman alemmaksi padolle, jossa kuvailimme ja söimme lounasta. Tämän jälkeen lähdin  kokeilemaan miten tossu nousisi läheiselle Bjornafetet huipulle. Padolta nousua oli noin 500m ja matkaa muutamia km suuntaansa. Mäki oli jyrkkä, mutta vähemmän kivinen kuin yleensä nämä Norjan reitit. Merja seikkaili nyppylän toiselle puolelle, jossa oli hienot näkymät laakson suuntaan ja jonkinlainen  nuotiopaikka. Lopulta ajelin auton lähemmäksi tätä paikkaa tienviereen ja menimme yhdessä kuvailemaan lampia, jäätiköitä ja kanjonia. Seikkailimme sinne tänne ja kun tulimme autolle takaisin niin joku pystytti telttaa lähelle autoa. Pian selvisi että se oli filmiryhmä, joka on kuvaamassa materiaalia norjaisen brändin mainokseen. Heitä oli 3 autoa ja porukkaa vajaa 10, josta 4 ulkoilutti pyöriä ja kuvaajia oli ainakin 3 sekä drone ja auto kuskit. Olivat varmaan 1-2 h kuvailemassa ja mekin kuvattiin omalta auringolaskupaikalta hetki kunnes pimeys laskeutui. Jätettiin vielä gopro kuvailemaan yötaivasta auton katolle yöksi. Tähänkin puskaan oli niin mukava nukahtaa. 

Retki korkeammalle huipulle kannatti, kun näkymät jäätikölle oli näin komeat!

Makea kakkakakku koristeineen löytyi kävelyretken varrelta!  

Taukopaikalta oli upeat näkymät. 

Yleensä emme juurikaan näin "rumia" kohteita kuvaa, mutta olkoon nyt tämä

yksi laskettelurinteestä. Tämä oli siis pelkästään kesällä toiminnassa. Jäätikkö ja 

kansallispuisto alkaa suoraan ylhäältä. Oli vähän hassun näköistä kun laskettelijat pujotteli keppien välistä ja samassa paikassa jäätikkövaellusryhmä meni köysistössä ylös - täysissä varusteissa tietysti. Mutta ilmeisesti tuo osuus mikä rinnekoneilla ajetaan ei ole alttiina railoille? 

 

7.9.  Åsdalen (Eidfjord)

Hieno vuoritie oli haikeaa jättää taakse ja jatkaa matkaa lautalla. Päivä oli lämmin ja teimme lyhyen pysähdyksen ja kävelyn  Steindalsfossenille. Se on siitä erikoinen putous, että sen ali pääsee kävelemään. 

 Matka jatkui hissukseen kohti Eidfjorden kylää. Sieltä saisin tehtyä ilmottaumisen lauantain kisaan. Olin pantannut ilmoittautumista Hardangervidda puolimaratonille koko reissun, mutta päätin lopulta kuitenkin startata.  Tulimme kylään ja olimme käyneet kaupoilla ja infosta kyselimme jotain kivoja polkuja. Läheinen pikkutie veisi korkealle ja sitä voisi ajaa vain alle 6 m autolla. Tämä jännittävä tie sisälsi noin 27 mutkaa. Ketään ei tullut vastaan ja ohituspaikat olivat todella vähissä. Parkkeerasimme ekalle parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään vajaata 5 km kierrosta yläparkkipaikan kautta. Maisemat olivat matalaa koivikkoa ja aavaa tunturimaisemaa. Yövyimme kosken kohinaa kuunnellessa. 

8.9. Holmaberget - Viveli, Handangervidda kansallispuisto 

Aamulla hyvä runsas aamupala kuten aina. Merjakin oli sen verran virkeä, että ehdotin hieman pidempää retkeä aamupäiväksi.   Ajoimme ylhäälle parkkipaikalle, mihin tiekin loppui ja valitsimme Viveliin menevän reitin. Maasto oli taas mukavaa enemmän tai vähemmän matalaa tunturikoivikkoa ja kauempana siinteli vähän jyrkempää seinämääkin. Soitakin oli ylitettäväksi. Kävikin ilmi, että Viveli oli melkein jonkinlainen kylä eli muutama mökki ja myös tunturimaja, joka oli jo kiinni tältä sesongilta. Jatkoimme vielä matkaa tarkoituksena ylittää joki ylävirralta ja näin käydä myös varsinaisen Hardangerviddan kansallispuiston alueella, joka alkoi kylästä.  Pidettiin evästely ja kuvaustouko putouksen vieressä ja kun jatkettiin matkaa Merja sanoi, että tuossa se taitaa olla meidän silta - tai se mitä siitä on jäljellä. Ja niinhän se oli, silta oli purettu tai tulva oli sen rikkonut. Yritettiin vielä tovi etsiä ylityspaikkaa, mutta virta ja koski oli niin voimakas ettei sitä uskallettu lähteä ylittämään muualta eikä liian kauaksi viitsitty enää kävellä. Palattiin takaisin kylään ja käytettiin isoa uutta betonisiltaa. Ohitimme pian myös jonkin ikivanhan kivisen majan, joka lienee ollut kylässä jo hyvän aikaa ennen nykyaikaista asutusta. Tietä ei "kylään" mennyt, joten mökkiläiset joutuivat kävelemään sen 4 km polkua tai talvella mennä suksin tai kelkalla. Retkelle tuli matkaa 11 - 12 kilometriä kun Merja vielä käveli alemmaksi parkkipaikalle tietä pitkin. Siellä vielä lounastimme ennenkuin matka jatkui taas...

Illaksi ajoimme Myklatun Campingiin alas Övre Eidsfjordiin. Leirintäalue oli hyvin askeettinen, mutta se oli aivan järven rannalla ja huolimatta hieman epäsiististä pihapiiristä suihkut ja vessat olivat priimaa ja niillä ei ollut juuri muita käyttäjiäkään koska meidän lisäksi oli vain pari muuta leiriytyjää. 22 euroa ei ollut paha hinta! 

9.9.  Voringfossen

Aamupäivä sujui aikaa kuluttamalla, koska saisin numerolapun seuraavan päivän kisaan vasta illalla kuuden jälkeen, joten  kulutimme aikaa käymällä kaupassa ja ajelemalla vuonotietä vähän edestakaisin. Kävimme myös ihmettelemässä Hardangerbrua:aa eli komeaa uudehkoa siltaa. Se oli maailman 17. pisin riippusilta, 1380 metriä pitkä, pylväät oli 200 metriä korkeat ja 55 metriä oli matkaa veteen. Valmistunut 2013. Tunneli - silta - tunneli yhdistelmänä (silta päättyy ja alkaa suoraan tunneliin) maailman pisin. Sillalle meni hieno tunneli myös erillisenä kävelytienä. 

Illaksi ehdittiin vielä juuri ja juuri ihailemaan ja tallentamaan kuviin Foringsfossenin.  Putous on yksi Norjan vierailluimmista nähtävyyksistä. Olikin aikamoinen tsäkä kun sattui juuri aurinkokin tekemään laskuaan vuoren taa. Minä pakkasin sillä aikaa kisareppua  ja varusteita, joten Merja sai ihan yksin tehdä pienen retken monipuolisille katselupaikoille. 

10.9 Hardangervidda - halfmaraton 

Arvoin kokonaisen ja puolikkaan välillä hieman, mutta ajattelin puolikkaan sopivan tähän kohtaan mainiosti. Pitäisi lähteä reippaasti liikenteeseen ja toivoa ettei kärkeen ole kovin hirmumenijöitä. Lähtöpaikalla ei kukaan pullistellut etulinjassa. Otin vähän videoo ja menin toiseen riviin. Lähdöstä kipitin reippaasti tiepätkää ja olin reilusti 10. joukossa. Kunnon ylämäki alkoi hieman 1km jälkeen ja mäen loppupuolella tuli muutamia hissukseen ohi. Mäenpäällä alkoi suht hyvää juostavaa pätkää ja siinä meni vielä muutama ohi. Kuvailin ja manasin hieman mäessä hankittua kylki "pistosta". Sykkeet olivat olleet punasella koko ajan. Ehkä aamupalakin hieman painoi reippaammassa menossa. Ennen ainoaa huoltoa kone oli kuitenkin jo alkanut toimimaan hyvin. Toinen mäki oli vielä edessä ja huoltoon meni 29 sec aikaa kun otti urkkajuomaa ja pikkuisen banaanin pätkän varuiksi. Täyden matkan menijöitä oli ohitettavana ja niitä oli oikeastaan kokoajan näkyvissä. Sain kiinni muutaman oman sarjalaisen ja ennen mäen korkeinta kohtaa oli yksi jo tippunut joukosta. Kuvailin edelleen ja kaveri edessä kyseli et meenkö ohi mutta minulle vauhti oli ihan riittävää. Sykkeet vieläkin punaisella. Alamäessä oli mukavaa pehmeää kantavaa suota jota oli kiva rallatella alas. Loppupuolella uraa oli pilattu lahoilla pitkospuilla. Kannustajiakin alkoi taas näkymään ja maaliin ei ollut enää pitkä matka. Jostain olisi pitänyt löytää uusi vaihde mutta sitä ei vain tullut mistään esiin. Maalissa 13./202. ja omassa ikäsarjassa palkintosijoille 2/3?. Merja oli tuonut kuivat vaihtovaatteet maaliin, kiitos! Ja sit hieman kokista ja keittoa naamaan. Olipa hyvä reitti ja kiva päästellä koneesta karstoja irti, kun näin jälkikäteen miettii.

Iltapäivällä matka jatkui autolla ylänkötien suuntaan, josta vinkki oli saatu edellisestä  turistinfosta. Kahvit Dyranut Fjellstovassa, jossa saimme lopulta ostettua suihkut (40 nok per henkilö) kun putouksen läheinen 3 tähden hotelli Fossli , josta kävin suihkua kysymässä kuulemma vain vuokraa huoneita eikä tarjoa suhkua tai saunoja ollenkaan. Stoalta jatkoimme tietullimaksu kopille, jossa 200 nokkia vaihtoi omistajaa. Tästä alkaa 11 km todella hieno hiekkapintainen ylänkötie. Maisemat ovat uskomattomat ja löysimme kivan tienvarsipaikan yöksi. Nyt oli aika huilata ja tuurilla 4g yhteyden avulla saimme katsottua ajantasaiset asiat tietokoneelta. 

Tämänkin tollitien sai maksaa kirjekuoreen tasaraha systeemillä, Vippsillä tai jopa korttimaksu

oli mahdollista. 

Illasta oli komeat pilvet ja sateenuhka

11.9.  Hardangerviddan kansallispuisto

Lyhyt ajo tien päässä olevalle parkkipaikalle kun puiston ulkopuoleiselle alueelle paikalliset tulivat toistamiseen metsästys touhuihin koirien kanssa tien varteen eikä heitä haluttu häiritä puuhissaan.  Norjan suurin kansallispuisto alkoi suoraan parkkipaikalta, näkymät oli tuntureita tuntureiden perään silmänkantamattomiin. Pienet ja suuremmat järvet rikkoivat ruskan sävyihin pukeutumaan alkaneiden tuntureiden ketjun aina siellä täällä. Lähdimme kävelemään päivärepun kanssa Longavatnetin suuntaan, siten että T- polkua sinne ja takaisin paikallisten traktori uraa. Pieni huiputuskin osui matkalle kun Herlehalsen 1287 m korkea nyppylä ylitettiin. Ihailimme myös Tinnholen järveä, joka tuntui olevan kalastajien suosiossa. Emme kyllä nähneet, että mitään olisi tullut mutta melojaa, virvelinheittäjää oli paikalla. Ihastelimme myös maakotkan liitelyä taivaalla ja valkoiset pyrstösulat tunnistin kun kiikareilla tirkistelin.  Runsaan kolmen tunnin lenkillä ei montaa ihmistä nähty. 

Emme päässeet tänäänkään vielä pois tältä hienolta ylänköalueelta, joka muuten on koko Euroopan suurin yhtenäinen ylänköalue,  vaan menimme tuttuun Fjellstovaan syömään ja saimme todella maukasta poron maksaa  perunoiden kanssa. Merja, joka on vähän nirso hoki vaan ettei ole koskaan syönyt mitään yhtä hyvää :D Ajelimme tietä ees taas maisemia ihaillen ja jäimme tienvarsiparkkiin, josta näkee jäätikölle yöksi. Jäätikkö tosin siinti niin kaukana, jopa 17 kilometrin päässä vielä... Tässä odottelimme auringonlaskua ja lopulta se jäi vähän odotettua miedommaksi, mutta valtava punainen kuu nousi tien takaa, mutta myöhästyimme sen kuvaamisessa kun kameraan ei saatu oikein säätöjä kohdalleen. Viereiselle parkkipaikalle tuli  henkilöautomatkaajat,  jotka lopulta nukkuivat autossa.

12.9. Langsua kansallispuisto ja hitaasti kotia kohti...

Aamukahvin jälkeen liikenteeseen ja suunta kohti Langsuan kansallispuistoa. Tänne meillä oli vinkit ja kartat jo menomatkalta. Nyt vain tarkoitus kurkistaa miltä siellä näyttää. Lopulta ajelimme puiston keskustaan maksutietä pitkin kun matkalla olleet parkkipaikat olivat kyllä viehättäviä, mutta ruoho on tunnetusti vihreämpää puomin toisella puolella. Lopulta näin olikin ja saimme upean lammen ja nuotiopaikan, jonka jaoimme joutsenien ja  jäljelle jääneiden lampaiden kanssa.

13.9. Viimeinen yö 

Sateinen ajelupäivä Langsuan nationalparkista hiljakseen kohti Ruotsin rajaa. Ajatus oli mennä lähelle Fulufjälletin kansallispuistoa, jossa olimme aikasemmalla kerralla talvella 2020 tavanneet kesyn ketun. Lopulta päädyimme kokeilemaan yhtä toista tienpätkää, missä piti olla lupaava(via) yö paikka. Toinen niistä oli varattu, mutta varsinainen etukäteen ajateltu paikka oli jouten ja se olikin hieno kalastuspaikka nuotiopaikkoineen. Illalliseksi valmistui uudetperunat ja vielä oli niiden kyytipojaksi jäljellä parit norjalaiset polserit! 

Nuotiota piti tosin ensin ehostaa ja kunnostaa, nyt meidän jälkeen siinä kelpaa kyllä kalastajien istuskella. Paikkana Sälen (Gammalsätern) ja joki ehkä oli Fejmån.

14.9. Kotimatkalla Ruotsissa

Merja turinoi lopun...

Aamukahvit rauhassa hiljaisella laavulla luonnon äärellä.  Mikä sen mukavampaa. Tuli eilen selailtua nettiä kun mietin onko täällä karhuja ja olihan niitä, Itse asiassa juurikin näillä seuduilla on sattunut muutama ihmisen ja karhun kohtaaminen, mikä ei jokaisella kerralla ole päättynyt hyvin ihmisen kannalta. Siispä piti välillä kurkata laavun taakse illan hämärässä ja tarkistaa tilanne :D 

Matka jatkui kotia kohti.  Circle-K kahvia ja mäkkäristä purilaiset pidemmän ajomatkan lomaan Ruotsissa. Laivalipun varasimme vasta matkalta.  Kappelskärin satamassa laivaan pääsyä odotellessa ja tätä kirjoittaessa mietiskellään vaikka reissun muutama "high lights moments" kuvien muodossa tähän loppuun. Samalla, hyvin haikein mielin (Merja) mutta myös jo paluuta normaaliin arkeen ja uuteen työhön tarttumista odottaen (Tomi) - loppuu tämä meidän  puolen vuoden sapattivapaa,  joka käytettiin mielestämme ihan hyvin ja hyödyksi kun avarsimme jälleen omaa maailmankuvaamme matkustamalla 13:sta maassa, Suomi mukaanlukien.   Maat olivat siis Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Saksa, Tsekki, Irlanti, Ruotsi ja Norja.  Aluksi terveysongelmat hidastivat ja jarruttivat melkein koko ajankin reissua, koronaakaan kun ei kumpikaan ole tiettävästi sairastanut vielä niin sekin vähän jännitti jos siitä saa matkaseuralaisen, mutta lopulta kaikki sujui sitten hyvin. Ainoastaan talven ensimmäinen kuukausi eli huhtikuu meni vähän pipariksi ja talvireissu typistyi lyhyeksi  äkillisen sairastumiseni takia. Siitäkin selvittiin kuitenkin ja tulipahan oltua mökilläkin ja matkusteltua kotimaassakin ja vielä siihen ympättiin runsaan viikon kestänyt Irlannin reissukin ennen Keski-Euroopan turneeta. 

Tämä Norjan road trip nieli kilometrejä pyöreästi  4609 km  ja matkalla vietimme 35 päivää. Olimme viidellä leirintäalueella, joissa yhdellä kolme yötä, kahdella kaksi ja kahdella vain yhden yön yli. Kaikki muut yöt vietimme luonnon ympäröimänä puskaparkeissa.  Valitettavasti päivää vaille viisikään viikkoa ei riittänyt vielä läheskään  edes eteläisen Norjan perusteellisempaan tutkiskeluun  ja monta löytöretkeäkin jäi vielä odottamaan valoisaa tulevaisuutta. 

Lopuksi, yhä edelleen - Norja on maailman kaunein maa.

Luonto on niin monimuotoista, että se tuntuu välillä jopa yliluonnolliselta.  Ja yllättävää. Yhtäkkiä auton ikkunasta pilkahtaa merimaisema, puolen tunnin kuluttua ollaankin jo uskomattomalla tunturiylängöllä, joka on melkein niin aavemainen, että muistuttaa erämaata jossain kaukana kaikesta sivilisaatiosta.  Aivan kuin kuussa  - jos tietäisin minkälaista siellä oikeasti on :) Lampaita tapasimme enemmän kuin Irlannissa ja lehmät laiduntavat metsissä, mitä meillä Suomessa ei enää ole nähnyt vuosikymmeniin. Kun katselee lukemattomia enemmän tai vähemmän korkeita vuorenhuippuja tulee mieleen, että niistä moni on varmasti sellainen, jossa ei koskaan kukaan ihminen ole käynyt. En tiedä onko niin, mutta helposti voisi kyllä ajatella. 

”Maailma on kirja ja ne,

     jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun.”

Loppuun vielä muutama kuva paikoista mitkä tekivät minuun henkilökohtaisesti suurimman vaikutuksen juuri tällä reissulla:

Romsdal  ja hypnoottinen tunnelma kun ajoimme maksullista tietä tihkusateessa perille asti, tunnelma oli aavemainen, vähän pelottavakin kun aistin isot vuoret ympärillä, mutta niistä ei näkynyt juuri  mitään koska niiden yllä lepäsi paksu pilviverho. Aamuyöstä heräsin, pilvet oli väistyneet ja tilalla oli tähtitaivas ja aavistus uudesta päivästä. Tunnin kuluttua nouseva aurinko värjäsi terävät vuorenhuiput aivan käsinkosketettavalla etäisyydellä. Hetken oli punainen hetki! 

Lovatnet. Vietimme tälläkin reissulla, kuten neljä vuotta aikaisemminkin kolme yötä Sande campingissä, joka on mielestäni maailman kauneimmalla paikalla sijaitseva leirintäalue. Vaikka sää ei meitä tällä kertaa jokaisena päivänä kovin suosinut niin sateisenakin päivänä Lovatnet on kauneimpia järviä mitä olen ikinä nähnyt. Se vaan on - niin, hurmaava :) 

Loen, täällä kannattaa käydä. Hissillä ylös ja ylhäällä riittää patikoitavaa ja pieniä huippuja jokaiselle huiputettavaksi. Huiputtaminen on aina mukavaa ja palkitsevaa.  Ja mitkä näkymät!

Ja vielä, ne kaikki ihanat puskaparkit. upeat maisematiet, joista ajoimme aika monta, niitähän on 18 kpl kaikenkaikkiaan koko Norjassa. Suosittelen lämpimästi! Ovat elämys jo itsessään. 

...vi kommer til å møtes igjen!

Ja tähän loppui meidän yhteinen projektimme ja blogimme, jatkamme

seuraavat reissut ym omissa blogeissamme: RautaReetta ja Niilosmc nimillä löytyy :)